MUUTETTIIN YHTEEN --->

Nyt on sellainen juttu, että mä olen lähiaikoina jaksanut kauheasti panostaa tähän blogiin. Tai no, jaksanut olisin, mutta en vaan ole osannut. Ehkä mä olen tässä parin vuoden aikana muuttunut, en tiedä, mutta tällä hetkellä on sellainen olo, että mulla ei just nyt riitä tarpeeksi uutta ja ihmeellistä kerrottavaa Rymystä - ei, nyt huijaan, siis kyllähän mä voisin joka päivä kertoa vaikka kakkan laadusta koska just sellainen koiranomistaja mä olen, mutta koen ettei meiltä kuitenkaan tule niin laadukasta juttua, että tänne tulisi viikottain, tai edes kuukausittain, jotain kirjoiteltua. Me ei olla vieläkään päästy tekemään kaikkia niitä asioita, mistä mä blogin alkuvaiheessa haaveilin - ehkä sitten joskus.

Ajatus lähti oikeastaan meidän yhteisestä instagram-tilistä. En aluksi kuvitellut, että se voisi toimia - me kaksi yhdessä -, mutta olin väärässä. Se toimii, ainakin nyt. Alkuunsa tätä blogia oli helppo kirjoittaa, koska päähenkilöitä oli kaksi, ja vieläpä kovin erilaisia - oli Hugo-siili, ja oli Rymy, the whippet. Puolisen vuotta oli vielä hoitokoiram, Coco, joukon jatkeena, joten asiaa ja juttua riitti.

Nyt ei vaan jotenkin rahkeet riitä juuri tämän blogin pitämiseen, mä en vaan osaa tänne enää tulla kertomaan meidän arjesta niin, että saisin rajattua tekstit nimenomaan Rympylään, enkä tahdo --- mutta koska Rymy on todella suuri osa mun arkeani (siis mun elämäni pyörii tän koiran ympärillä, mitä sitä valehtelemaan), niin en mä aio tätä blogia kokonaan hylätä, varsinaisesti. Tilanne saattaa tulevaisuudessa muuttua, ja voihan se olla, että tämä blogi palaa ns ykkösblogiksi, mutta ---

Jatkossa Rymyn arjesta kertovat postaukset tulevat löytymään meidän "yhteisestä" blogistamme (whiptailed -tunnisteen alta):

AIRWAVES|WHIPTAILED
 

 --- facebook-sivusto eli Whiptailed jatkaa toimintaansa normisti; sinne siis päivitän aina kun omaan blogiini ilmestyy Rymyä/koirallisia postauksia, oli ne sitten omia pohdintojani tai kuvaoksennuksia tuosta ruoskahännästäni.

Anyway. Toivottavasti ne, joita Rympylän kuulumiset kiinnostavat siirtyvät nyt seuraamaan joko minun blogiani tai facesivustoa. Palaillaan! :)

♡ lucallinen viikonloppu ♡

Seuraa blogiani Bloglovinin avulla

----

Meidän viikonloppu vierähti melko pentumaisissa tunnelmissa, kun Rympylän kummitätsy, eli minun siskoni, tuli perjantaina pariksi päiväksi kylään ja mukana oli tietenkin tätin lakkauzpakkauz aka Luca. Bussimatkassa tännepäin oli kaikki katastrofin alkuaineet mukana, tavalla tai toisella: Luca oli kuulemma rauhaton, oksensi ja tietenkin myös kaasutteli kanssamatkustajat lähes hengiltä, mutta antaumuksella riehutun viikonlopun jälkeen, kotimatka oli onneksi mennyt uinuessa. Ei ole helppoa, kun kaikki on uutta ja ihmeellistä.

Rymyn ja Lucan yhteistä meininkiä oli todella hauska seurata - hyvin tulivat koirat juttuun, nou problems there, mutta toki Rymystä pentu oli hetkittäin ärsyttävän innokas ja Lucasta Rymy taas oli hurjan mielenkiintoinen, tietenkin. Välillä Lucan riehumista ja Rympylän korvissa/kaulassa roikkumista piti rajoittaa, mutta useimmiten annettiin kyllä Rymyn kertoa oma mielipiteensä ihan itse. Olen kyllä aika ylpeä tuosta mun omasta koirastani ja sen pitkästä kärsivällisyydestä ja rauhallisuudesta, turhaan Rymy ei Lucaa nimittäin kauhiasti kommennellut, mitä nyt välillä oli sitä mieltä, että Luca voisi antaa tilaa ja poistua hänen pedistään. Aina silloin tällöin Rymy meinasi hitusen liian rajusti leikittää Lucaa, mutta onneksi pentu ymmärsi aina hakeutua turvaan meidän luokse ja/tai jonnekin, minne Rymy ei mahtunut :D

Sunnuntaina yhteinen sävel alkoikin olla jo aika selvä ja meno oli muutenkin paljon seesteisempää, tietyllä tapaa. Lucalla on tottakai vielä tuo koirakieli vähän hakusessa ja pari kertaa Rymy ojensikin Lucaa ihan kunnolla; pentu nimittäin sohvalla käveli ihan kirjaimellisesti nukkuvan kaverinsa päältä ja siitähän Rymy ei tykännyt yhtään, vaan ilmoitti hyvin kovaäänisesti mielipiteensä moisesta. Sunnuntaina viesti tosiaan alkoi menemään perille ja huomasi selvästi, ettei Lucakaan enää automaattisesti kävellyt yli vaan yritti sensijaan etsiä vaihtoehtoista reittiä tai mennä mahdollisimman varovasti toisesta ohi. Kaikkea tuo pieni riiviö yritti suullaan tutkia, parit pissavahingot ja kakkavahingotkin saatiin aikaan, mutta lähinnä ekana yönä/päivänä. Voi pientä ♡. Onneksi oli jo sen verran lämmintä, että Rymykin viihtyi entistä pidempiä pätkiä takapihalla, ja Luca samaten.

Lauantaina käytiin moikkaamassa Seraa&Myytiä. Seraa kiinnosti arasta luonteestaan huolimatta pentu ihan vietävästi, mutta Myyti the Natsi oli sitä mieltä, että moinen pentu olisi saanut luvan jättää tulematta hänen tontilleen, perskules :D Neidillä oli juuri vähän aikaa sitten ensimmäiset juoksunsa, joten kaipa tuo teini nyt luulee olevansa aikuinen ja kokee olevansa aivan liian vanha pentumaisiin juttuihin, haha. Tai sitten tuo melkein kaksi kertaa Myytin kokoinen, täysiä päin juokseva rämäpää, tuntui vähän jännittävältä Myytiskän mielestä. Lucallahan ei vielä ole hirveästi itsesuojeluvaistoa, se tykkää kaikista ja kaikesta ihan kybällä, joten vähän saatiin välillä innokasta pentua toppuutella. Mutta koska totuus on kuitenkin se, ettei se pentu niitä käytöstapoja ja/tai koirakieltä opi muuta kuin toisilta koirilta ja kokemalla, niin ihan liikaa ei paapottu yhtään ketään eikä turhaan oltu koko ajan puuttumassa jokaiseen "keskusteluun".

Sunnuntaina käytiin siskon kanssa entisellä urheilukentällä leikkimässä ja harjoittelemassa vapaana olemista. Paljon oli jänniä hajuja ja kaikkea uutta tutkittavaa tullut esiin lumen alta, noin niinku ihan molempien koirien mielestä, mutta tosi hyvin pentu otti Rymystä mallia ja seurasi meitä. Muihin ihmisiin tai koiriin ei siellä törmätty, ja ehkä hyvä niin. Ei liikaa kerralla :)

Minä olen sitä mieltä, että sisko saisi jo tulla takaisin ja tuoda Lucan palloteltavaksi ja pussailtavaksi - Rymy kun on omasta mielestään liian vanha tiettyihin juttuihin. Oli todella mukava viikonloppu ja tuollainen irtiotto työasioista ynnä muista tuli niin tarpeeseen.  En malta odottaa koska nähdään taas!

pikakatsaus arkeen

Böö! 

Me ollaan eletty aika löllöä elämää lähiaikoina, itse kun olen nyt kolmatta viikkoa kipeänä ja Serpan&Myytin emäntä on ollut parisen viikkoa todella tiiviisti töissä. Kanssaeläjä on lenkittänyt koiraa ahkerasti, mutta muistaa lukuisista pyynnöistä huolimatta aika harvoin ottaa kuvia, möö. Sikälimikäli Rympylä ei rähjää takapihalla lähellä lenkkeileville koirille (tästä on muuten kehkeytynyt erittäin rasittava tapa, en tiedä miten päästäisiin eroon, kun mikään ei tunnu auttavan) tai vingu huomiota ja/tai ruokaa (kuten tuossa toisessa kuvassa tapahtuu, "minua ei-koskaan-ikinä-milloinkaan ruokita täällä, näen nälkää!"), tuo mun riiviöpentuni on muuttunut aikuiseksi koiraksi. Siis sellaiseksi, joka aika hyvin täsmää rotumääritelmänsä luonnekuvaukseen - siitä on tullut suorastaan huomaamaton. 

Tai no, tavallaan huomaamaton, ainakin verrattuna pentuaikoihin! Toki Rymyn mielestä paras unipaikka on edelleen ihan minun vieressäni/päällä/sekäettä, joten kyllä minä tuon otuksen huomaan kun en voi olla huomaamattakaan, mutta ei Rymy enää varsinaisesti vaadi meiltä kummaltakaan jatkuvasti huomiota; se osaa halutessaan ottaa harvinaisen lungisti! Nälkäisenä (tosin joskus tuntuu, että tuo on nälkäinen 2477) meikäläistä seurataan kuin hai laivaa, vessassakaan en ilman oven takaa kuuluvaa itkukonserttia saa olla, mutta noin muutoin, elämä on aika rauhallista - sisätiloissa, siis. Rymy on todella innokas tekemään kaikenlaisia tokoiluja, mutta siitä saan kiittää vain ja ainoastaan tuota herkkupepun ominaisuutta - Rymy tekee lähestulkoon mitä tahansa ruuan vuoksi :D Kuten esim. karjuu vähän aikaa pihalla lähellä olevalle koiralle ja juoksee sitten sisään namia kerjäämään "koska tuolla on mamma koira, se tarkoittaa namia!" - argh! H:n sukulaislasten kanssa Rymy on nykyään tosi nätisti ja rauhallinen, ei ole pitkään aikaan villiintynyt pomppimaan tai mitään vastaavaa, mikä sekin on tosi hieno juttu. Ihanaa, kun ei tarvitse koko ajan olla sydän syrjällään ja pelätä, että mitähän tyhmää se seuraavaksi en keksii. Sen takia Rymy on päässyt taas välillä Viherille juoksemaan, leikkimään ja ihmettelemään lasten touhuja, mistä minä olen aikas iloinen :)

Anyway, tänään Rymy pääsi vihdoinkin Serpan&Myytin luokse riekkumaan ja purkamaan energiaansa; siellä kun on tilaa juosta ja temmeltää! Mä edelleen niin kaipailen tolle otukselleni lisää koirakavereita, huoh... onneksi on ollut puhe jos vaikka Luca ja kummitätsy tulisivat meitä nyt viikonloppuna viihdyttämään ♡

Jokatapauksessa, tässä olis muutama kuva menneiltä kuukausilta :) Yllättäen otan edelleen eniten unikuvia Rymystä, jotenkin nuo sen ilmeet ja asennot jaksavat naurattaa vielä melkein neljän vuoden jälkeen, hihi. On toi mun rakkauspakkaukseni vaan niin höppänä ♡.♡

Näyttäisi vähän siltä, että kevät on kohta täällä. Siitä en osaa allergioideni takia iloita, mutta toisaalta  - sehän tarkoittaa, että kesään ei ole enää pitkä aika, jes!!!