terv, rymy

Moi. 

Toi edellinen romaani, eiku siis blogipostaus, sai mut vähän mietiskelemään, et ei tota mammaa voi nähtävästi yksinään päästää tätä mun supercoolia blogia päivittämään, ku ei sitä siirappia kehtaa iso mies ees sit lukee, et jos mä nyt tänään hoitasin tän homman niin ei tarttis sit tosiaan häpee jälkikäteen. Juups.

 Täs on se Seran siskolikka, Myyti. On elokuun puolväli tai silleen, ja me haistellaan jotain meiän pihalla.

 

 Tässä mul oli tosi ikävä mammaa koko päivän ja sit mä tuumasin sohvalla päikkäreitä ottaessani, et kyl mä tartteen pehmosemman alustan.

 Sera oli meillä hoidossa ja sekin sanoi, et kyl sun mamma on kätevä tyyny! Mä olin silleen niinku et joo, niinpä.

 Enimmäkseen musta oli ihan kivaa, ku se Sera oli meillä, mut sit välillä mä mietin et voisin mä ehkä kuitenki googlaa ton trivagon ja ettiä sille hotellin sieltä Yorkista. Niinku varsinki sillo ku se söi mun luut. Ja siis sehän niinku söi ne melkein kaikki.

 Sillon ku se ei jyrsiny niitä tai murissu autoille tai istunu pihalla bongaamassa, se oli usein näin.

 Tai siis me oltiin näin, tarkotan. Tai sitten----

 näin.

 Tälleenki oli ihan siis jees, vaiks mamman sylissä vähän ahdasta olikin ajoittain, mut oli ihan kivaa silti. Välillä Serppa sit vähän pussaili mua, mut ei mua haitannu hirveesti. Tai siis ollenkaan.

 Tälleen me nukuttiin yöt. Paitsi et joskus mä nukuin olkkarissa, ja Sera kanssa, ja joskus se nukkui mun pedissä ja mä sen ja joskus me nukuttiin yhdessä jommassa kummassa. Mut tälleen me aina mentiin nukkumaan, ku jostain syystä mamma niin vaati.

 Sit ku Sera oli jo lähteny kotiin, niin yks päivä me lenkkeiltiin. Tai aika monenaki päivänä ollaan lenkkeilty, mut kuulemma meistä on ihan piip vaikee saada kuvia. Kerran mä muuten menin sienimettään Serpulan ja Myytin porukoiden kera, en ottanu mammaa mukaan, ku se ois vaan vinkunu ja kirkunu ja pelänny ötököitä. Mut siitä reissusta mulla ei just nyt oo kuvaa, facesta löytyy.

 Tässäki me lenkkeillään. Mä oon ettimässä ruokaa, Sera metsästää ja Myyti vaan pönöttää. En mä oikeen aina tajuu sitä, mut ku se on vielä niin pentuki.

 Kerran me odotettiin mamman ja mun beebeeäffien kanssa autossa ku Serpan emäntä oli kaupassa. Serppa oli silleen, ei hitsi te ootte noloja ku koko ajan täytyy tiirailla ikkunoista, en kestä, siis noloo.

Mut mä ja Myyti oltiin silleen, et no täytyy tiirailla, ku jos se tuo meille jotain hyvää ♡ ! Mut ei se sit tuonu. Ens kerralla tiirailen kovemmin, jos se sit vaiks tois. Ja sitä paitti, mustapas onki aina tosi noloo se ku Serpula murisee autoille ja kaikille mielikuvitusäänille joita se muka kuulee, mut sen mielestä se ei niiku oo yhtään noloo. Naiset, huoh.

Nii, että ei mulla muuta. Paitsi että jos on korvatulehdus, niin eiks sillon pitäs saada ruokaa vähintään viis kertaa päivässä? Mun mielestä joku vois kertoo mammalle, et pitää saada. Koska on kipee.

Moikka.