Möö. Joo, täällä harrastetaan tällä hetkellä henkistä valmistautumista - on meinaan sellainen juttu, että mulla on tänään yövuoro ja Rymppä joutuu viettämään tuon ajan ekaa kertaa ikinä ihan yksin. Käytiin Sera-neitosen ja emäntänsä kanssa normaalia pidempi lenkki ja tulivat meillekin vielä vähän riekkumaan, tosin Rymppää kiinnosti enemmän luun syöminen aka kiusaaminen kuin perinteinen leikkiminen. Meinaan toki vielä tuossa vähän myöhemmin lähteä toiselle lenkille ja jos vaikka jotain älykästä aivojumppaakin tolle otukselle keksisi; ehkä namien piilotusta yms.... viimeksi kun olin yövuorossa, H oli kotona, mutta Rymppä oli silti joko tylsyyttään tai ikäväänsä jyrsinyt meikäläisen hienoa (mustapinkkiä) hiusharjaa. Se taisi olla yksi niistä vikoista jutuista, joihin kotona koskin, joten oletettavasti siitä syystä - ja koska jätin selkeästi liian matalalle, oma moka. Eikun siis H:n moka, kun ei tajunnut nostaa sitä ylös! No mut anyway.
Oon ton mun lihapullani kanssa nyt aamulenkeillä käynyt useasti siellä kentällä heittelemässä palloa, jo ihan senkin takia, että sais mahdollisimman paljon juoksennella vapaana, jospa saatais ne lihakset taas näkyviin tuolta massan alta, ahem - oma piha on vissiin alkanut tympiä Rympylää, koska siellä kentällä jaksaa hetken rällätä tennispallon perässä ennen kuin lähtee nuuskuttelemaan maita ja mantuja, mutta kotona on ihan turha yrittää mitään palloleikkiä saada aikaan... kiinnostus on niinkus nolla. Päikkärit on nykyään Rymyn mielestä IN, eli kyllähän tuo vaan on pentuajoista rauhoittunut ihan jumalattoman paljon. Nyt alkaa vihdoinkin tajuamaan miksi whippetien luonnekuvauksessa sanotaan niiden olevan "sisällä melko huomaamattomia".
En ole kertaakaan tajunnut ottaa kuvia kun ollaan käyty tuolla kentällä, eikä ole miesotuskaan, joten saatte nyt tyytyä vanhoihin ja tylsiin otoksiin... Enkä nyt ees muista olenko nämä kaikki kuvat jo ehtinyt edellisessä blogissa teille näyttää, mut kertaus on opintojen äiti, ja silleen.
Rymyn Päikkäreillä
Rymy Siivousapulaisena
Rymy Sylikoirana
Ja nyt kun kehuin huomaamattomaksi, alkoi hirveä vinkuminen ja ulina... odotan hetken hiljaista rakoa ja syöksyn sitten puuhastelemaan jotain extra-väsyttävää, ei sillä, että mitenkään pelkäisin meidän sohvan puolesta, tai mitään O.o
Miten sun blogiin pääsee lukijaks?
VastaaPoistaEn jaksanut puhelimella enää selvittää miten tapahtui, joten lisäsin suosiolla blogin alareunaan nuo lukijat, että sitä kautta pitäisi onnistua ainakin! :)
Poista