Meilläpäs kävi tänään korvaeläin! Kyllä vaan!
Edellisen postauksen tähti, tuo ihana neiti Seraseepia aka korvaeläin, oli meillä nimittäin hoidossa sen, ööö, viitisen tuntia? No kuitenkin, Serppa on ollut meillä hoidossa ennenkin, mutta pahemmin ei muualla sitten olekaan ollut ja tottakai se vähän näkyy - ja muutenkin, neiti on kyllä niin emäntänsä perään, että olisi voinut äänishowsta päätellen kuvitella maailmanlopun koittaneen siinä vaiheessa, kun toinen poistui paikalta ja kehtasi jättää pienen koiraparan meidän armoille! Mutta no, sitä showta ei kauaa kestänyt... Huomaa hyvin, että joka hoitokerralla edistytään pikkaisen: tällä kertaa alkuvinkuminen loppui nopeampaa, eikä otukset oikeastaan kauheasti jaksaneet lenkin jälkeen edes nujuta. Rymppä laittoi itsensä heti maate, Serppa kierteli ja kaarteli ja nuuskutteli, välillä piippaili ja palasi sitten takaisin sohvalle meikäläisen viekkuun tyyliin raaaapsuuuuuta mua! Se on muuten aikamoinen, jos nimittäin lopetat rapsuttamisen, neiti puskee kättä ihan takuuvarmasti siihen asti, kunnes tajuat jatkaa... tai kunnes se toteaa ettei homma nyt toimi ja lähtee taas tutkimusretkelle.
Välillä käytiin pihalla pissalla ja nuuskuttelemassa (ja useimmiten Rymy jäi sisälle nukkumaan, mun koirani on ihan oikeasti patalaiska O.o) ja tosi hienosti toimi homma. Uskalsin jopa ottaa luut ja lelut esille, eikä niistäkään tapeltu. Mitä nyt Rymy aina kävi varastamassa Seran nahkaluun, jonka minä sitten kiikutin takaisin neidille... samoin Rymppä on hyvin tykästynyt Seran pesään. Mun piti lopulta ihan häätää se pois siitä, että sai neiti tulla turvapaikkaansa, kun eihän ne sinne molemmat mahtuneet.
H ehti tulla kotiin ennen kuin Sera lähti ja voi sitä haukkumisen, ärinän ja murinan määrää. Onhan nuo nähneet ennenkin ja viimeksi Serppa jopa uskalsi tosi lähelle nuuskuttelemaan, mutta vissiin toi H:n yllättävä sisääntulo pisti neidin ihan sekaisin - sama juttuhan oli silloin myös Cocolla, ilmoitti oikein napakasti joka kerta, kun tuli vieraita sisään ja varsinkin jos sattuivat ilman ovikellon soittoa tulemaan! Käskin miesotusta heittelemään koiralle nameja ilman mitään löpinöitä ja höpötyksiä tai koiraan katsomista. Jossain vaiheessa H istui sohvalla, mutta käskin sitten lattialle, että pystyi Serppa paremmin ohimennessään nuuskuttelemaan (kiersi ja kaarsi meidän ympäri varmaan 30 kertaa). Toimi hyvin; hetken päästä uskalsi neiti jo hakea namia ihan kädestä asti. Eikä korvaotusta kyllä kauaa tarvinnutkaan herkuin lahjoa, lopulta Serppa nääs makasi omassa pedissään ja vaati H:lta rapsutuksia. Heti kun H lopetti, alkoi hyvin intensiivinen silmiin tuijotus ja elehdintä :D Kun emäntänsä sitten saapui, neiti juuri makoili sohvalla mun kanssa, pää tyynyllä, silmät puoliksi ummessa ja koivet kohti kattoa (maharapsutukset <3). Kyllähän neiti aina välillä kävi ovella vähän huutamassa ja ihmettelemässä, varsinkin jos kuului pihalta ääniä, mutta totesi kerta toisensa jälkeen sen olevan hyödytöntä ja palasi takaisin meidän luokse. Lintujen bongailu sekä ikkunasta että ovea vasten seisten - ne oli molemmat aika IN. Rymy sen sijaan vietti nuokin hetken kuinkas muuten kuin nukkuen... huoh.
Juuri ennen kuin Sera lähti kotiin, heräsi Rymppäkin sitten vähän riehumaan ja olisi lähtenyt noiden mukaankin mieluusti O.o. NII-I. Yritäpä taas selittää koiralle, että ois peeeekele kannattanut leikkiä Serpan kanssa silloin päivällä, ihan oli oma vikansa, kun vaan olla möllötti suurimman osan ajasta, möh. No joo, myönnetään, kyllä me jossain vaiheessa otettiin otuksien kanssa ihan lakisääteiset päikkäritkin meikäläisen aloitteesta. Se, joka väittää, ettei whippetiä voi käyttää tyynynä, on muuten väärässä!! Rymppä makasi tosiaan Serpan pesässä, minä pää Rympän pyllyllä ja Serppa sitten milloin missäkin, välillä viekussa ja välillä sohvan selkänojalla ja ja ja... jotain hyötyä siitäkin, että meidän whippet on lihapulla, eiku (oikeasti, se on laihtunut! Nyt on paino 14,7kg hujakoilla ollut jo pidempään, kyllä tää tästä!).
Lopulta mä kyllä hain itselleni kuitenkin tyynyn, kun alkoi poskea kuumottaa ja jatkettiin päikkäreitä; Rymy jaloissa, Sera pesässään, ja minä taju kankaalla, en edes viestiin herännyt... TEKI HYVÄÄ! Nyt Rymppä nukkuu H:n kanssa sohvalla, menin ja tartutin nähtävästi sen oman pöpöni puoliskoon (toki eilen poijaat olivat fiksuina vetäneet päälleen pelkät lakanatoogat baariin lähtiessään, että VOIHAN SE OLLA, että pöpö lähti mukaan ihan muista syistä ja ihan muualta, ahem... järki hoi, älä jätä??). Mutta juups, erittäin mukava vapaapäivä takana, todellakin. Lisää näitä tällaisia päiviä, kiiiiitos! :) Loppuun vielä ne parit kämäiset kuvatodisteet, kas näin--
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti