Moiks! Ollaan eletty melko tylsää ja tavallista arkea, ei oikein mitään uutta ja ihmeellistä kerrottavaa noin niinkus koirarintamalta (paitsi että Rymy on ens pe lähdössä lekuriin H:n kanssa, kun tuo sen toinen silmä on selkeästi sampeampi kuin toinen ja mielenrauhani vuoksi haluan sen tarkistuttaa), mutta nyt meiän oli ihan pakko tulla päivittämään ja esittelemään Rymyn uusi ystävä; ranskanbulldoggi, joka tottelee nimeä ELSA (jos tottelee :D). Mä olen siis niin myyty - tää neiti on vaan niin käsittämättömän luottavainen, reipas ja simppeli yksilö. On ollut tosi jännä nähdä, miten erilaisia persoonia koirat ihan oikeasti ovat... meillä kun ei ole ollut hoidossa kuin Sera, joka on tähän viilipyttyyn verrattuna kuin joku dynamiittipakkaus (ja sanon tämän siis kaikella rakkaudella ♡)
Ollaan lenkkeilty lähiaikoina aika paljon Elsan ja emäntänsä kera, mutta tänään kävi sitten niin, että Elsa tuli meille päiväksi leikimään Rymyn kanssa! Sain kuulla tänään aamulla todella surullisia uutisia ja kaipasin muuta ajateltavaa, ja koska Rymy on ottanut tavaksi herättää meidät taas joka aamu viiden-kuuden aikaan, vaikka kuinka oltaisiin lenkkeilty ja menty ja tehty, joten tuumasin, että ehkäpä koirakaverin kanssa telmiminen päivän verran takaisi meille edes tunnin pidemmät unet aamulla - huomenna se sitten selviää, nih. Pyysin siis Elsaa "lainaan" ja sattui tosiaan niin hyvin, että onnistui heti tänään. H lähti Viherille pääsiäisenviettoon pariksi tunniksi, jonne minunkin oli alunperin tarkoitus mennä, mutta koska olen koko aamun purskahdellut vähän väliä itkuun, ajateltiin, ettei mun ehkä ole hyvä mennä sinne lasten keskelle itkuisena; jostain syystä olen sen tyyppinen ihminen, että jos jotain pahaa on sattunut ja joku kysyy miten menee, tai miten voit, tai muutenkin tulee lähelle, se itku vaan tulee.
Neiti ei oikein ollut moksiskaan, kun emäntänsä lähti pienen visiitin jälkeen. Hetken katseli ovella, jaa, sinne sen män. Tairan lähtee takapihalle leikkimään! Ja takapihallahan vierähti heti melkein tunti, kun naapurin Jenny-pentu tuli aidan taakse tekemään tuttavuutta ja pistettiin muutenkin leikkien. Leikkien jälkeen otettiin tietenkin päikkärit, meidän perhe vierassängyssä ja Elsa mukavasti omalla pedillään lattialla jalkopäässä. Ensin meinasi hieman kierrellä paikkoja ja läähätellä, mutta kyllä se uni tuli aika nopsaan - ainakin kuorsauksesta päätellen! Päikkäreiden jälkeen ei neiti olekaan onneksi läähätellyt enää yhtään ja muutenkin selkeästi rennompi meno :) Vaikka onhan se toki niinhän, että taitaa tuo ranskis hieman helpommin pihalla riehuttuaan alkaa läähättelemään, kuin mitä whippet...
Välillä Elsa ja Rymy tosiaankin intaantuvat leikkimään, rähinä ja ärinä vaan käy kun molemmat syöksyvät toisiaan päin ja pitkin pihaa, haha, mutta muutoin istuskelevat rauhassa pihalla ja chillailevat. Tai no, tällä hetkellä Rymy vetää päikkäreitä omassa pedissään ja Elsa istuu avonaisen oven luona ja tutkailee takapihan menoja ja meininkejä...
Kämäisillä kännykuvilla taas mennään, mutta ehkä näistä jotain selvää saa...hyvin tulevat kaverukset jo juttuun, vaikka ekoilla treffeillä Elsa ei oikein tiennyt mitä olisi tuosta meidän haukkuvasta, ärjyvästä, vinkuvasta, ja muutenkin vähän hassusta otuksesta mieltä!
Parasta tässä on ehkä se, että meillä on vielä koko ilta aikaa, koska Elsa ei näillä näkymin ole lähdössä vielä muutamaan tuntiin kotiin. Ei ole parempaa lohdutusta tässä maailmassa kuin kaksi karvaista kaverusta yhdessä, ei todellakaan. Ja hei, ps, ranskiksen pusut ovat muuten ihan PIKKASEN märempiä kuin whippetin, hih ♡
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti