Eli sellainen lappu tuli kotiin Rympylän ja iskän mukana perjantaina. Ihan hyvä siis, että lekurissa käytiin vaikkei miksikään akuutiksi jutuksi osoittautunutkaan, mutta osataanpahan seurailla, jos nyt jotain sitten ilmenisikin. Rymy ei selkeästi tahtonut lähteä lekuriin noin "pienen" asian takia, kuvitteli tietenkin, että minä kuvittelen koko asian ja tämän takia otti vähän osumaa kissalta torstaina (siitä lisää seuraavassa postauksessa, tod näk!) - oli sitten jotain konkreettita näytettävääkin lekurille! Torstainahan tuohon kissan aiheuttamaan ruhjeeseen, eli pieneen haavaan, ei saanut edes koskea, eikä kyseiseen kylkeen eikä sen puolen etujalkaan; vinkuminen ja ulina vaan kävi, tärinällä höystettynä, mutta perjantaina sai lääkäri kuulemma ihan rauhassa tutkia, eikä ollut enää mitenkään kosketusarka. Joskus mä ihan oikeasti mietin, että varmaan pitäisi viedä toi koira johonkin teatterikouluun, olisi melkoisen pätevä, kun tragediat ja draamat on aina just niitä, kaikin mahdollisin tehostein. Rympylä oli istunut odotushuoneessa sylissä, koska ne muut koirat olisivat muutoin voineet vaikka syyyyyödä sen, hui, ja lekurissakin pöytä oli ollut sen verran jännä, että iskän syliinhän sitä piti yrittää... Muutoin oli mennyt kertoman mukaan ihan hyvin, ei mittään ihmeitä! Helpotus on suunnaton, vaikka toki nyt takaraivossa luonnollisesti pyörii ajatus kilpirauhasarvojen tarkastuksesta, ihan vaan varmuuden vuoksi - että saas nähdä. Anyway, tällaista tänään :)
Rymyn ja iskän kotimatkalla otettu "selfie" ("I'm so hot and cool" :D)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti