Viime viikolla en ollut ihan varma, tahdonko enää tulevaisuudessa kirjoittaa tällaista (eläimiin liittyvää) blogia ollenkaan, mutta kuten arvata saattaa, tulin siihen tulokseen, että kylläpähän se vaan on meikäläiselle parasta terapiaa tällä hetkellä... en tiedä tuleeko tästäkään mitään tosi makeeta harrastusblogia, tuskinpa, vaikka mulla haaveita tulevaisuuden suhteen onkin, mutta ei se haittaa! Tärkeintä on, että saan taltioitua mahdollisimman paljon sellaisia pieniä tarinoita ja kuvia, jotka muutoin saattaisivat unohtua joskus tulevaisuudessa.
Nyt olen nimittäin jotenkin tosi kiitollinen kaikista niistä Hugoon liittyvistä postauksista, jotka tuonne vanhaan blogiin jaksoin näpytellä - ikävän iskiessä voin aina palata ajassa taaksepäin. Edesmenneistä rotistani minulla ei taida olla kuvia kuin yksi tai kaksi, ja sitä olen katunut aina.
En kuitenkaan tahtonut jäädä vanhaan blogiin tai lähteä sitä nimeämään/muokkaamaan uusiksi; se, the dog and the hedgehog oli Rymyn ja Hugon yhteinen juttu, vaikka koira veikin reilusti enemmän palstatilaa. Tykkäsin kovasti blogin nimestä, omaan korvaan simppeli mutta kuitenkin suuhun sopiva ja jotenkin niin omalta tuntuva.
Nyt olen nimittäin jotenkin tosi kiitollinen kaikista niistä Hugoon liittyvistä postauksista, jotka tuonne vanhaan blogiin jaksoin näpytellä - ikävän iskiessä voin aina palata ajassa taaksepäin. Edesmenneistä rotistani minulla ei taida olla kuvia kuin yksi tai kaksi, ja sitä olen katunut aina.
En kuitenkaan tahtonut jäädä vanhaan blogiin tai lähteä sitä nimeämään/muokkaamaan uusiksi; se, the dog and the hedgehog oli Rymyn ja Hugon yhteinen juttu, vaikka koira veikin reilusti enemmän palstatilaa. Tykkäsin kovasti blogin nimestä, omaan korvaan simppeli mutta kuitenkin suuhun sopiva ja jotenkin niin omalta tuntuva.
Tahdoin jotain samantyyppistä tällekin blogille, joten mietin pitkään ja hartaasti erilaisia nimivaihtoehtoja - itse asiassa jo pitkään ennen Hugon poismenoa. Outoa kyllä, sen miettiminen ja blogin ulkonäön rakentaminen piti mun pääni niin kiireisenä, etten ehtinyt siinä miettiessäni sisäistämään mitä tuleman pitää, miksi blogin nimeä vaihdan. Mietin värejä ja fontteja ja headereita ja koodeja.
Mielessä käväisi just the dog, jonka merkitystä ei ehkä ymmärtäisi, ellei tietäisi Hugosta ja tuosta vanhasta blogista. No, oisko just the dog and us? Ei, ei jotenkin tuntunut oikealta sekään. En edes muista mitä kaikkia otsikoita yritin mielessäni mallailla.
Lopulta mieleen pompsahti the whip-tailed dog, koska sellainenhan tuo meidän otus on: ruoskahäntäinen koiraotus. Oikealla tavalla simppeli, mutta taas suuhun sopiva nimi - joo, se se on, päätin. Ja niinpä pitääkseni ajatukseni kasassa ja kuten sanottu, pääni kiireisenä, väsäsin tämän blogin, jonka tänään aion julkaista ja jakaa teidän kanssanne.
Eli Rymster the Rymynaattori aka Rympyläpympylä jatkaa nyt sooloseikkailujaan täällä, joten ei muuta kuin tervetuloa uuteen mestaan - toivottavasti tykkäätte! Koska minä olen minä, enkä muuksi muutu, tämäkin blogi tulee mitä todennäköisemmin noudattamaan samaa kaavaa kuin edellinenkin... paitsi että, heti kättelyssä täältä kyllä löytyy yksi uusi juttu! Nimittäin rymy-suomi-sanakirja, jonne aion listailla kaikki tärkeimmät ihmiset, paikat ja kaverikoirat selityksineen - tämä siis siksi, ettei meidän tartte Rympän kanssa enää joka kerta erikseen selitellä kuka on kuka ja mikä on missä. Aika brillianttia, eikö? No, oli se Rymyn ja mun mielestä, ja sehän on tärkeintä, hei niinku...
