rympylän kuntokuurin tulokset

Mul ois täs nyt todistusaineistoa kahdestakin eri asiasta, eli:  a)  mun koirani on laihtunut ja  b) sen kanssa todellakin täytyis harjoitella tota seisottamista... kuten Sannakin totesi, yllättävän hyvin Rymy jaksaa keskittyä hommaan, hienosti se siinä seistä-pönötti kun pöydälle lykättiin, nyt vielä kun sen saisi ymmärtämään miten siinä oikein pitäisi seistä, noin niinkus konkreettisesti. No, omistajan vikahan se tietysti on, kun enhän mä oikein itekään ole tiennyt miltä sen mun koiran pitäisi näyttää tai miten sen siinä pitäisi seisoa, mut jos Sanna vaikka ottaisi nyt joka kerta tavaksi opettaa sekä mua, että mun koiraa, niin piruvie, kohtahan me ollaan sit jo ihan ammattilaisia, hei niinku.

Rymy, 2013 elokuussa - n. 15,3kg

Rymy, 2014 helmikuussa - n. 13,5 kg

Ja toiselta puolelta

Kuten kuvista näkyy, seisomisasento ei nyt ehkä todellakaan ole mitenkään näyttelykelpoinen, mutta toivonmukaan tuon laihtumisen sentään havaitsee ja sehän tässä oli se pointti. Tiedän, tiedän, hehkutan tätä asiaa ihan luvattoman paljon, mutta kun mä olen vaan niin iloinen! En mä voi sille mitään. Mamman ex-lihapulla <3 Tästä on hyvä jatkaa eteenpäin :)

pururadalla

Täällä taas! Tälleen myö tänään lenkkeiltiin pururadalla, nääs. Tarkoitus oli mennä seiskapuolikas, mutta jäässähän tuo mokoma vielä oli, joten päädyttiin sitten liukastelemaan "pelkkä" vitonen - siinäkin kesti pieni ikuisuus, huhhuh. 

Koirat saivat olla irti, tosin Jymy piti paikoitellen ottaa kiinni, kun pojalla on tota viettiä pikkasen enemmän kuin meikäläisen otuksella, ahem........... siinä siis todellakin nähtiin miten vinttarit metsästävät silmillään; kokoajan oli kova tarkkailu josko näkyisi jotain mielenkiintoista. Ei näkynyt ja hyvä niin. Rymy, tuo hölmö, sai mennä koko ajan vapaana, koska eihän se mitään tajunnut katsella, söi vaan jäniksen papania, nams!

Ai niin ja hei! Kattokaa tota Rympylän ihanaa takkia, jonka Sanna meille väkersi! Eihän tuo paikoillaan kovassa menossa pysy, mut onneksi söpöys kompensoi. No ei vaan, oikeasti ei ollut kuin pari miinus astetta, joten lähinnä laitoin takin tuulensuojaksi kun se on niin tajuttoman lutuinen, peruslenkillähän tuo on mitä mainioin! Tunnistatteks muuten kuvion? <3

Tosi nopeasti on viikko vierähtänyt - nipsut nimittäin lähtevät kohti kotia jo huomenna, höh. Sinänsä harmi, kun Rymyllä tuntui tuo "tottuminen" hieman kestävän ja Jymylläkin meni pari ensimmäistä päivää Rympylää lempien eikä Rymy edes osannut asialle mitään tehdä, seisoi vaan ja tuijotti meitä ihmisiä apua pyytäen, hassu... Sen takia olisi toisaalta kivaa viettää pidempikin pätkä saman katon alla, olisi jännä nähdä miten tuo meikäläisen koiran käytös muuttuu mitä tutummiksi Jymyn ja Tigin kommervenkit tulee. Mutta no, jotenkin mä epäilen, että kohta nuo taas ilmestyy kylään, tästähän on muodostumassa suorastaan (erittäin tervetullut) traditio! :D

Ensi viikolla mulla on pari lomapäivää ja me ollaan tod näk lähdössä Nummelaan mun isovanhempieni luokse yökylään. Pieni irtiotto kotioloista, odotan.

seitsemän veljestä -- miinus viisi

Ensinnäkin, ettei unohdu: Jymyn ja Tigin versiot näistä kuvista löytyypi täältä - samaten meitin facesivuilla on lisää! En ihan kaikkia viitsi tänne lykätä, joten lisäilen tässä tuonne facen kansioon kuvia enemmänkin tältä viikolta jahka viitsin, ehdin, kerkiän ja muistan...

Meikäläinen on lauantain jälkeen viettänyt tehokkaasti aikaa töissä, joten koirat ovat olleet kokonaan vieraan vastuulla, hah. Sanna on mm. päässyt lenkkeilyttämään koiruuksia tuon mun miesotukseni kanssa. Onneksi mulla sentään keskiviikkona ja torstaina on vapaata ja siskokin lupasi tulla pyörähtämään! 

Tälleen välitietona kerrottakoon, että toi nipsujen omistaja on muuten aika kätevä, aamuisin ei tarvitse huolehtia koiranruokinnasta tai ulospäästämisestä, eikä iltaisin pissatuksesta. Aika luksusta tuollainen kotiorja, eiku :D (Jännä nähdä tuleeko lasku perässä :P)

Mutta niin, tässä ois Sannan ottamaa kuvasaldoa maanantailta, kas näin! Ulkokuvat ovat läheiseltä ex-jalkkiskentältä, jonka kunta on kuulemma luvannut koirapuistoksi, jos vaan kylän koiraharrastajat asian omakseen ottaisivat (itsehän en siis ole jäsen, ainakaan vielä)... no, ilman aitojakin se on aika mainio paikka riehuttaa otuksia, kuten kuvista näkyy.

pieni pyörähdys jyväskylässä kera nipsujen

Möö! Käytiin tossa lauantaina Jyväskylässä näyttelyssä H:n, Sannan ja nipsujensa kera. Rymy, tuo ikioma lihapullani, sai jäädä pallittomana kotiin kun taas H toimi hovikuvaajana ja minä ns lisäkätenä. Hmm, ehkä mun täytyy keksiä Rympylälle uusi lempinimi tuon lihapullan sijaan, koska Sanna on jopa kehunut tota mun otustani - Rymy on kuulemma nyt tosi hyvässä kunnossa! Itsehän olen aika sokea asian suhteen, mutta myönnän, että lähiaikoina koiruuden olemus on miellyttänyt omaa silmääni tosi paljon, joten ihan oikeaan suuntaan ollaan nähtävästi menty. Varmaankin voin kiittää noita meidän muuttuneita lenkkeilyrutiineja. Viimeksi kun vietettiin viikko saman katon alla, Rymyhän näytti siis tältä. Tarpeeksi kun kuvia tuijottelin, niin kyllähän sen eron näkee selvästi... no, otetaan huomioon, että silloin Rymy painoi n. 15kg, ylikin, nyt n. 13,5kg...

No mut anyway! Jinksattiin, niin sanotusti, tuo Jymyn näyttelymenestys - oltiin jo katsos varmisteltu meille toista kyytiä kotiapäin sikälimikäli Jymyä olisi onni suosinut ja H joutunut lähtemään yövuoroonsa... koska oltiin varauduttu asiaan, onni ei tietenkään potkaissut. No, ensi kerralla erilaisella taktiikalla etiäpäin, nih.

Näyttelytulokset löytyvät Jymyn ja Tigin omasta blogista englanniksi - olisi toki kiva suomentaa ne, mutta vaikka englantia aika hyvin osaankin, meikäläisen osaaminen ei riitä näyttelykielen kääntämiseen, mulla ei suoraan sanottuna ole hajuakaan mitä noissa arvosteluissa lopuksi oikeasti yritetään sanoa :D Jos joku osaava sen haluaa suomentaa, niin ei muuta kuin kommenttia kehiin!

Sitten vielä vähän Sannan napsimia ulkokuvia, kattokaa nyt kuinka nätti mun koirani on (ja miten ihaaanan värinen Jymy on <3) Elo kolmen whippetin kanssa on sujunut suht rauhallisesti, mitä nyt Jymyä vähän haluttaisi Rymy, aika paljonkin, ja Rymy taas vähän tykkäis Tigistä... silleen kaukaa. Ja Tigi taas näyttää aina tässä vaiheessa Jymylle, että miten se kuuluisi tehdä... Tällainen peruskolmiodraama, niinkus. Pikkasen olen repeillyt, yritä siinä sitten pokkana komentaa.

Kerrottakoon nyt vielä sekin, että Rymyn ruhje/ihottuma on parantunut tosi hyvin, mutta paitaa ollaan pidetty vielä varalta ja aluetta välillä puhdistettu betadinellä + laitettu vetramiliä, että saataisiin parantumaan kokonaan. En todellakaan tahdo uusintaa :P