lauantai 31. tammikuuta 2015

mitä meillä syödään

The dog and the hedgehog -blogiamme seuranneet varmasti muistavatkin, että itse liputan aika vahvasti raakaruokinnan/sekaruokinnan puolesta - jokainen tehköön kuten oikeaksi näkee, näin minä ajattelen! Toki olemme silti ehtineet maistattaa Rympällä jos jonkinlaista nappulaa ja vanhassa blogissa niitä aikoinaan listailin, mutta nyt olisi siskon toiveesta ajankohtaista päivitellä tuota vanhaa listaa.

Olemme siis kokeilleet vaikka ja mitä ruokinnan suhteen, mutta meille kaikista parhaimmaksi metodiksi osoittautui ruuan tarjoaminen kaksi kertaa päivässä; aamulla nappuloita, illalla raakaa/sekaruokaa. Nappuloiden sekaan heitellään milloin mitäkin; kananmunaa raakana tai keitettynä, jauhelihaa, jämäruokia, raejuustoa, rusinatonta maksalaatikkoa jne.

Aiheeseen liittyen, tässä on lista koiralle myrkyllisistä ruuista, btw. Pakko sanoa, että kyllä meillä Rymy silloin tällöin saa palan porkkanaa tai kurkkua tai mitä nyt tarjolla sattuukaan olemaan - joskus ahmii innolla, joskus ei koske ollenkaan, joskus mennään "no okei jos on pakko" -mentaliteetilla. Maitotuotteita vältetään, mutta tottahan toki juustokakkua leipoessamme Rymy pääsee nuoleskelemaan kulhot ja raejuustokin on välillä laktoositonta. Itse jotenkin ajattelisin, ettei tietyt jutut pieninä määrinä ehkä aiheuta mitään suuria ongelmia, mutta isompina annoksina en tietenkään lähtisi tarjoamaan!

Nyt kun H on taas muuttanut opiskelupätkänsä päätyttyä kotiin, mekin varmaan alamme uudestaan panostamaan raakaruokaan, jes! Mehän siis teemme aina tilauksen joko Vauhti-Raksun tai KennelRehun kautta. Kumpainenkin auto ajaa ihan tuohon meidän nurkillemme kerran kuussa, joten kätevästi onnistuu pakastimen täytenä pitäminen tällä tavoin. Nyt olemme silloin tällöin ottaneet Mustista ja Mirristä muutaman pötkön, kun yhden koiran kanssa talous ei ole siihen kaatunut, mutta hintojen puolesta suosimme kyllä ehdottomasti noita liha-autoja. Varsinkin, kun ne tulevat ihan naapuriin, eikä meidän tarvitse lähteä ajamaan 70:n kilometrin matkaa ihan vain koiran ruokien takia.

Mitä raakaruokintaan tulee, tässä olisi muutama linkki kiinnostuneille.

Ja sitten, ne nappulat. Ah, tuo ikuinen murheenkryynini mun.

Kannattaa ihan huvikseen, jos ei muutoin, lukaista Koiran ravinteiden valmistuksen salaisuudet, jossa hyvin yksinkertaisesti selitetään mitä mm. tuoteselostuksesta kannattaa tarkistaa. Artikkelissa sanotaan osuvasti että "lopullinen laadun hyväksyjä on koira itse", eli kuten sanottu, se mikä sopii yhdelle, ei välttämättä sovi toiselle! Turkki, silmät, korvat, paino, rapsutteleeko itseään vai ei, minkälaista kakkaa otus puskee ulos? Näitä asioita seuraamalla pääsee maalaisjärjellä jo aika pitkälle. Itse pidän nykyään lähes nyrkkisääntönä sitä, että oli se nappuloiden merkki mikä tahansa, kuivaruokaa tulee vaihdella! Eli ei siis aina valita sitä samaa tavaraa, mihin koira on jo tottunut, vaan alusta asti vaihdetaan merkkiä silloin tällöin, ettei vatsa totu ainoastaan yhteen laatuun. Toki ymmärrän ja tiedän, että on olemassa herkkävatsaisia ja allergisia ynnä muita koiria, joille ei yksinkertaisesti käy kuin joku tietty merkki, mutta tämäkin selviää ainoastaan kokeilemalla.

Itse pyrin toki valitsemaan useimmiten viljattomia ja mahdollisimman lihaisia versioita - varsinkin silloin jos nappulat ovat meillä se "pääruoka", kuten nyt ovat pitkään olleet. Silloin taasen, kun iltaisin tarjoillaan lihaa/luuta, niin en ole nappuloiden suhteen ihan niin tarkka.

Pentuaikoina suosin (minä, koska minä meillä nämä ruokintaan liittyvät päätökset yksimielisesti teen) Rymyllä Orijenia (jota tilasin siis zooplussasta, toimitettiin aina kotiovelle asti) ja sen jälkeen Eukanubaa. En nyt kuollaksenikaan muista kokeilimmeko ikinä Eukanuban pentuversiota, vai siirryimmekö suoraan tuohon aikuisen koiran ruokaan, mutta jos nyt taloomme astelisi pentu, ihan varmana ottaisimme pentuversion kokeiluun heti. Kasvattajansa antoi mukaamme muistaakseni Nutra Gold Puppya, joten se syötiin tietenkin ensin loppuun, vaikken itse ihan täysin tyytyväinen ollutkaan. Siitä on jo sen verran aikaa, etten varmaksi uskalla vannoa, mutta olisiko ollut niin, että Orijenia syödessään Rympylä paukutteli välillä aika tuhteja tuoksuja, mutta kakka oli sopivan timmiä, jos nyt näin voi sanoa :D


Meillä on alusta asti ollut tapana käyttää ns. "välinappuloita", joita itse siis kutsun fillereiksi. Niitä ostetaan lähikaupasta jos sattuu käymään niin, ettemme ole ehtineet ajoissa hankkimaan Mustista ja Mirristä meidän mielestämme parempia nappuloita. Näitä fillereitä sekoitetaan siis vanhojen nappuloiden joukkoon, pyritään siihen ettei koskaan tarjottaisi pelkästään niitä; jos ei muuta, niin sekaan siten tosiaan heitetään jauhelihaa yms. Fillereinä toimii useimmiten Purina One, Hau-Hau Champion, (sekä Rymyn selkeä suosikki ja oma inhokkini:) Friskies 2in1.
 

Kuten sanottu, jokainen tehköön tavallaan ja kuten oikeaksi tuntee, mutta henkilökohtaisesti en miellä markettien ruokia hirveän "rikkaaksi" ravinnoksi. Purina One ei vissiinkään tuoksu tai maistu mitenkään kummoiselta, koska ei tunnu olevan Rymyn suosikki, ainakaan jos pelkiltään tarjotaan. Saattaa jättää kokonaan syömättä, mutta muun ruuan seassa yleensä menee. Tosin, tällä listalla on listattu huonoimpia teollisia ruokia ja kappas, sieltähän se Purina One löytyykin. Hau-hau maistuu kyllä ja on näistä mielestäni se paras vaihtoehto, mutta tuo Friskiesin hirvitys se vasta herkkua tuntuu olevankin: väittäisin, että johtuu siitä "herkullisesta" kastikkeesta, joka tuoksahtaa omaankin nenään. Nämä kaksi viimeistä merkkiä ovat myöskin sellaista tavaraa, että paukkupetterimme peba käy vähän väliä, eikä näin ollen hajuhaitoilta voida välttyä...

Ollaan kokeiltu myös merkkejä Taste of the Wild ja Acana, mutta ensimmäisestä taisin lukea liikaa ei-miellyttäviä juttuja. Acanaa voisimme mekin taas pitkästä aikaa kokeilla, tästä merkistä en ole kuullut kuin hyvää.


Kokeilussa on ollut myös Canagan, joka ei meikäläistä ihan vakuuttanut - Rymy sitä syö, jos nälkä on ja sille päälle sattuu, mutta ei ole tuntunut olevan mikään suosikki ja mielestäni kakkakin oli vähän haluttua löysempää näitä syödessä. Brit Carea ollaan kokeiltu ainoastaan kerran, joten siitä en osaa oikein sanoa mitään.


Tällä hetkellä kokeilussa on Purenatural ja vaikuttaa ihan hyvältä vaihtoehdolta tämäkin, mitä nyt Rymy varsinkin tuon light-version kohdalla meinasi ensin vähän nirsoilla. Olen nyt muuten huomannut, että näiden "ei-suosikkiensa" kohdalla Rymy tekee niin, että syö aamulla nappuloista osan ja aamulenkin jälkeen syöksyy kupille syömään loput - herkkunappulat sen sijaan katoavat melkein poikkeuksetta ihan järkyttävällä nopeudella kellonajasta riippumatta.

 

Varmasti on muitakin merkkejä mitä ollaan ostettu, mutta argh, kun en ole tajunnut niitä kaikkia kirjata ylös! Tyhmä minä. Tulevaisuudessa kokeiltavien, tai uudestaan kokeiltavien, merkkien listalle on päässyt ainakin Applaws, Profine sekä Nutro Natural Choice.

Ainoa nappula jota minä en missään nimessä osta koiralleni on Royal Canin. Hugo-siili tätä merkkiä alkuunsa söi vähän aikaa (huom! kissojen versiona tottakai), mutta mitä enemmän merkistä luin, sitä vakuuttuneempi olen siitä, etten tätä ruokaa halua Rymylle antaa.

Mutta näin, siinä olisi! Mitä teillä syödään?

keskiviikko 28. tammikuuta 2015

meet luca the lanttu aka mistyq disciple of the sun

Siis IIIIKS, MÄ EN KESTÄ. Saatan olla ihan vähän innoissani, koska siskoni, eli Rymyn kummitätsy lisääntyy ensi kuussa. Kyllä. Sisko saa ensi kuussa karvaisen lapsen, mallia whippet, ja mä olen niin törkeän innoissani, ettei ole tosi! Wääääääääää!!

Jotain meidän, siis minun ja pikkusiskoni samanlaisuudesta, kertonee rotuvalinnan lisäksi myös se, että sisko meni ja valitsi koiralleen juuri sellaisen nimen, jota minäkin pohdiskelin Rymyn nimeä valittaessa (olen edelleen tuolle miehelle vähän katkera siitä, etten saanut vaihtaa otuksen nimeä, vaan kasvattajansa antama nimi jäi ja pysyi) - hauvavauva on nimittäin ristitty Lucaksi! 

Kysyin siskoltani ihan silleen hippasen innostuneena ja sain vastaukseksi, että saan jakaa kasvattajan ottaman kuvan lapsosesta, joten tässä kuulkaas ois hauvavauvasaastetta, hyyyyyyi ♡__♡ kattokaa nyt tota pentunassua, siis EN kestä, hyh. :D


Tämä postaus on täten omistettu siskolleni ja avopuolisolleen ja Lucalle. Me haluamme tottakai olla hyödyksi, joten sen lisäksi, että lupaamme ja vannomme toimivamme pienelle lapsenkoiranvahteina (tai siis oikeastaan me vaaditaan, suoraan sanottuna), me ajateltiin myöskin listata kaikki meidän parhaimmat ja parhaiten kestäneet lelut. Kaikkihan tietävät, että leikkiminen on lapsen työtä!!! Joten kyllähän lelujen tästä syystä täytyy olla siskon ostoslistalla ihan ykkösenä, eiku. Nää on näitä elämän prioriteetteja, öö.

(Mulla on ihan vähän sellainen olo, et tää laps on ehkä saanut pysyvän lempinimen... koska: lanttu. No siis hei duh, kyl toi ainakin kuvassa näyttää ihan pieneltä syötävältä minilantulta ♡ Mä en malta odottaa, että pääsen pussailemaan tota palleroa!)

---

 

Kysäisin mieheltä, että mikä hänen mielestään on ollut Rymyn TOP 5, noin niinku mitä leluihin tulee, ja nuo ekassa kuvassa olevat me valitsimme yhdessä. Kuvassa leluja on kylläkin kuusi, tuo majava on suhteellisen uusi, joten se pääsi kuvaan vähän niinkuin extrana - ja angry birdsit on kaksosia, ne voi laskea yhdeksi, eiks jea?! Perusteltiin valintamme sillä, että nämä ovat olleet sekä ne kestävimmät lelut että ne joilla Rymy on eniten jaksanut leikkiä. Tiikeri ansaitsi ihan oman kuvan, koska jos Rymyltä kysytään, niin se olisi varmasti tällä listalla se TOP 1 kerrottuna vitosella. Me ihmiset kutsumme tätä otusta Rymyn morsiameksi, koska ainoastaan tämä lelu saa meidän pojan joka kerta vieteltyä lemmenleikkeihin. Siis, ihan. joka. kerta. Uskomatonta, mutta totta.

Siispä, RYMY JA OMISTAJANSA SUOSITTELEVAT (ainakin) SEURAAVIA LELUJA:

  • Vihreä Angry Birds hankittiin varmaankin Rymyn ensimmäisenä vuonna, ja on siis tosiaan vieläkin ehjä. Ja suosiossa. EDIT: Kummitätsy käski editoimaan ja lisäämään, että juurikin hän osti Rymylle kyseisen lelun Mikkelin cittarista, kun ohjeistimme tuomaan "jonkun vaan". Niin, että kiitos ja pusipusi!
  • Punainen Angry Birds taasen hankittiin ihan vaan tuon vihreän suosion vuoksi.
  • Musta Angry Birds ei päässyt ylimpään kuvaan, mutta toisiksi alimmaisesta sen voi bongata: on vähän kavereitaan pienempi. Se kesti kyllä Rymyn, hoitokoiramme hampaissa pieni otti vähän osumaa. Edelleen kyllä siis käytössä, suosittelemme!
  • Majava saatiin iskältä, koska kyseinen lelu ei enää chihuja kiinnostanut ja koska Rympylä kylässä ollessaan pöllytti sitä mennen tullen. Sama meno jatkui kotona, pitää juuri niin ihanaa kahisevaa ääntä, ettei Rymy meinaa housuissaan pysyä :D
  • Sammakko oli Rymyn ensimmäisiä leluja, se vilahti jo heti ensimmäisessä Rympylän ja kummitätsyn yhteiskuvassa.
  • Kong Airdog on ollut tosi kestävä! Pienemmälle koiralle se olisi ehkä vähän liian painava, mutta Rymy on kyllä tykännyt sen kanssa riehua.
  • Pesukarhu hankittiin muistaakseni Mustista ja Mirristä, kun ajateltiin, että saattaisi olla kestävää materiaalia - ja se oli, kuten kuva kertoo. Myöskin Rymyn veli, Jymy, näytti tykkäävän lelusta kovasti.
  • Lammasmatto oli Rymyn ekoja leluja. Siitä Rymppä tykkäsi kovasti ja lelu kesti pitkään, joten olen vähän harkinnut sellaisen uudelleen tilaamista.
  • Vihreä kilpikonna! Tästä en nyt tajunnut ottaa parempaa kuvaa, vilahtaa tuossa alemmassa kuvassa, oikeassa reunassa.
-----> Tiivistettynä: meidän taloudessa koira suosii selkeästi pehmeitä ja vinkuvia leluja, narulelujen, vetolelujen ynnä muiden sen kaltaisen lelujen päälle ei oikein ymmärrä. Johtuu ehkä siitä, ettei yksinkertaisesti osaa leikkiä vetoleikkejä, eikä naruja voi suolistaa, joten NO FUN.