Ei, en unohtanut Rymyn synttäreitä!
Siispä, myöhästyneet onnittelut
Jymylle, Totolle, Kasulle, Vilille ja Amylle! ♥
(edelliset - kunnolliset - onnittelupostaukset TÄÄLLÄ)
Mun lapseni täytti siis 3 wee viime keskiviikkona,
 | |
| (Sannan ottama kuva kesäkuulta) |
---mutta meillä oli täällä äiti miesystävänsä kanssa kylässä yli viikon verran, joten oli vähän hektisempää kuin normaalisti... paitsi että, oikeasti syy tähän hiljaisuuteen on kylläkin ihan vaan se, etten mä ole avannut tietokonetta moneen päivään, tai jos olenkin, niin olen vaan pikaisesti käynyt tässä ja todennut ettei vaan jaksa kiinnostaa koneella oleminen. Tää on toivonmukaan joku vaihe O.o
Mutta siis - aivan käsittämätöntä, että toi penneli on jo niin vanha ja minä ja nipsujen emäntä ollaan oltu kavereita niin kauan. Vaikka toisaalta... joskus tuntuu siltä, että Rymy on ollut meillä ikuisuuden ja Sannakin on tupsahdellut kylään jo vuosikausia. Siitä tuntuu olevan niin törkeän kauan, kun oltiin ihan vaan kolmistaan H:n ja Hugen kanssa; aika ennen pelastusopistoa ja tätä ns yksinhuoltajuutta. Aika - se on ihmeellisen kimurantti juttu! Rymy on rauhoittunut valtavasti ja monet ovat asiasta ihan maininneet, jopa. Poitsu osaa ottaa rennosti eikä häslää samalla tavoin 24/7 jaloissa, vaikka osaa se kyllä edelleenkin käskyttää ja manipuloida ja varsinkin vaatia. Monta "ärsyttävää" tapaa ollaan kuitenkin joko kitketty pois tai poitsu on vain kasvanut niistä ulos - niin tai näin, jes! En mä vaan edelleenkään osaa kuvitella elämääni ilman tuota koiraa, tai minkään toisen koiran kanssa. Kyllä se "tuo on meidän koira" -tunne, joka mut valtasi Rymyn kuvan ensi kertaa nähdessäni, piti täysin paikkansa. Tää on niin meidän koira ♥ Vielä on paljon työtä tehtävänä, mutta lähinnä itseni kanssa!
Ensi viikon olenkin taas poikkeuksellisesti kahden lapsen huoltaja. Kun äiti miesotuksensa kanssa lähti sunnuntaina, muutama tunti sen jälkeen meille tuli Serpula, joka jääkin iloksemme kokonaiseksi viikoksi. Jänskättää vähän, monestakin eri syystä! En nyt lähde asioita enemmän avaamaan, mutta neiti on tosiaan aika herkkis ja tällä hetkellä vielä lääkityksellä, joten ei ole ihan niin "yksinkertainen" hoidettava, mutta mä uskon ja luotan, että kaikki menee hyvin. Ensimmäinen yö meni paljon paremmin kuin oletin! Tein Seralle oman pedin illalla tuonne meidän makkariin, ihan Rymyn sängyn viereen. Pari kertaa heräsin yöllä, ja toisella kertaa pedissä nukkui Sera, toisella kertaa Rymy. Eli kyllä nuo ovat hieman yöllä heräilleet ja vaeltaneet, mutta ovat ne myös nukkuneet, enkä kertaakaan herännyt vinkumiseen! Siinä missä Sera on yleensä vinkunut jo heti hetken päästä meille jäämisestään, tällä kertaa ensimmäinen vinkuminen kuultiin aamulla, kun H pakkasi tavaransa, sekä itsensä, autoon ja lähti Kuopiota kohti. Se ehkä sekoitti hieman Serpan pasmoja, kun ei millään voinut ymmärtää, ettei nyt oltukaan lähdössä viemään häntä kotiin, kuten normaalisti...
Ruokailu tulee olemaan hieman tavallista haastavampaa, mutta kyllä sekin vielä saadaan toimimaan; neidillä kun omat nappulansa, joita ei hintansa takia Rymylle tarjoilla -- eilen illalla neiti söi tosi reippaasti kun H piti Rymyä poissa ja minä keskityin houkutteluun, mutta aamulla oli vissiin sen verran hermostunut, ettei oikein maistunut ja Rymy sen sijaan on nykyään järjettömän ahne. Kyllä poitsu lopulta uskoi ja ymmärsi kun tarpeeksi monta kertaa häädin pois Serpan kupilta, mutta Serahan oli heti väistymässä ja antamassa oman ateriansa Rymylle - ei tarvinnut Rymyn muuta kuin ajatella asiaa... niinpä niin, oman ruokansa sijaan neiti lähinnä keskittyi nuuskuttamaan meidän pakastimen alustaa, siellä on vissiinkin Rymyn nappuloita, jotka mukavasti kutittavat nenää... huoh, koirat! :D Täytyypä ehkä siirtää pakastin ja tehdä asialle jotain.
Nyt vielä muutama löhökuva meidän synttärisankarista, Serpasta kun en ihan vielä ole ehtinyt napsimaan kuvia - nämäkin kuvat ovat itse asiassa kaikki siskoni ottamia!
Niin... ja siinä onkin syy, miksei Rymystä nykyään oteta paljoa kuvia. Kamera ei pysy vauhdissa muuta kuin koiran nukkuessa :D Kyllä, mä edelleen haaveilen siitä paremmasta kamerasta... Yritän jaksaa viikolla päivitellä meidän "hoitokuulumisia"!
