Pari kuukautta vaan meni, hujahti ohi ihan huomaamatta. Taas. Toisaalta tänä aikana on ehtinyt tapahtua vaikka ja mitä, eikä toisaalta yhtään mitään. Joten.
Meillä on ollut tässä putkiremontti koko taloyhtiössä käynnissä kohta kuukauden verran, remppamiehet menee ja tulee vähän miten sattuu, joten joka aamu saat jännätä et moneltakohan ne tulee, vai tuleeko ollenkaan. Onneksi varaiskäni sattuu olemaan valitussa firmassa töissä, joten ei haittaa vaikka lojuisin sängyssä (kuten tänä aamuna), tekivät nuo hommia missä huoneessa tahansa. Yhtenä päivänä mm. soitin töihin lähdettyäni, että jätinköhän kahvinkeittimen päälle, viittiiks sammuttaa jos jätin? Koira ei ole ollut tiellä, mitä nyt aina ensin käy vähän tutkimassa välineet ynnä muu. Aitaelementit hankittiin kyllä varalle, sikälimikäli olisi Rymyä pitänyt eristää, mutta ei ole ollut tarpeellista. Aika hyvin noi remppapäivät ovat osuneet mun iltavuoroihin tai niihin päiviin kun H on ollut kotona :)
Eli sinänsä tuo ei vaikuta meidän elämään mitenkään oleellisesti, paitsi että täällä on ihan törkeän kylmä (edelleen) mikä taasen tarkoittaa sitä, että a) ollaan koko ajan vähän kipeitä, ja b) koira herättää meidät - tai siis minut - miljoonasti yössä, kun yrittää sänkyyn mun kanssani... Asiaan ei luonnollisesti mitenkään liity se, että tässä jokunen viikko sitten päästin koiran MEIDÄN sänkyyn, kun en oksennustaudissa ja kuumehöyryissäni enää jaksanut seinille hyppivää whippetiä. Olisi tietenkin ollut fiksuinta siirtyä vierashuoneeseen, mutta kas, kun siellä ei vielä siinä vaiheessa patteri toiminut enkä siinä vaiheessa tiennyt, että seuraavaksi yöksi varaiskä käskyttäisi joka tapauksessa vierashuoneeseen kun "tulevat sitten aamulla aikaisin hommiin". No, eihän ne tulleet, mutta onneksi Rymy lämmitti mukavasti koko yön viekussa.
"Ei kerrota iskälle, jooko?" Rymy tuumasi.
Niin, että se siitä. Tänään tai huomenna pitäisi alkaa loppujenkin pattereiden lämpiämään, huomenna kai-ehkä-mahdollisesti tulevat laittamaan verholaudat ynnä muut takaisin ja me saadaan Rymyn kanssa taas kämppä ihan vaan meille kahdelle, jes!
Ensi kuussa sekin tulee muuttumaan, btw. Ollaan oltu, varsinkin siis minä, nämä pari kuukautta TODELLA huonoja koiranomistajia, tuntuu ettei ole ollut kapasiteettia ja/tai keinoja aktivoida Rymyä tarpeeksi, kun vähän väliä oltu H:n kanssa kipeitä, meikäläisellä on ollut muutamastakin eri syystä mieli aika maassa ja muutenkin ollut vähän kaikenlaista. Joten, onko ihan pikkasen ihanaa, että ensi kuussa H valmistuu ja muuttaa takaisin kotiin!? No on. Yksinhuoltajuus loppuu siihen ja meidänkin elämään saadaan taas jotain muuta sisältöä kuin "me kaksi" ja mun työ.
Ollaan toki niin paljon treffailtu Serppaa ja Myytiä kuin mahdollista, mutta koska noitten kahden emäntä katoaa maisemista aina viikoksi tai pariksi töidensä takia ja sinä aikana taasen koirat useasti matkustavat isäntänsä kanssa työkeikoilla, se vähän mutkistaa asioita. Parin viikon päästä saadaan tämä kaksikko hoitoon päiväksi tai pariksi, ihanaa!
Ai niin! Rymy on tykänny ihan hirveästi tosta Teddy-pedistä - jopa niin paljon, että se on kuopsutettu puhki. Tää peti on muutoin aivan ihana, mut tota samperin karvaa on tähän asti löytynyt joka päivä joka paikasta, mutta kiitos ystäväni, EI ENÄÄ! Vanha fleece pääsi uusiokäyttöön ja meikäläinen on todella tyyvyäinen tulokseen. Rymyä tottakai ottaa päähän, ettei fleeceä saa enää revittyä irti, haha :D
Mä toivon, todella, että tää meikäläisen kirjoitustahti vähän nopeutuu tossa H:n palattua kotiin, mutta saas nähdä. Ehkä parempi ku en lupaa mitään... en nimittäin ole kauheasti tähänkään asti koneella viihtynyt, että sen mitä netissä oon käynyt, oon käynyt tabletilla ja sillä tuo kirjottaminen ei ole mitään ihan kivointa puuhaa. Ajattelin nyt kuitenkin sen verran päivittää ja kertoo, että hengissä ollaan ja suht hyvin menee. Mitä nyt toi meidän remmikäyttäytyminen kusee, EDELLEEN, vaikka mitä ollaan yritetty. No, jospa se vielä joku päivä...
