Huuuupsista... yllättäen blogin päivittäminen on taas jäänyt vähemmälle, ihan vain koska kirjurilla on ollut kaikenlaisia enemmän tai vähemmän mullistavia ajatuksia ja juttuja läpikäytävänä, eikä ole oikein ollut inspistä kirjoittaa mitään, mihinkään. No, eiköhän tossa helmikuuhun mennessä pitäisi saada muutama probleema selvitettyä ja sen myötä varmaan palaillaan jonkunlaiseen arkeen - sitä en tosin tiedä, palaillaanko samanlaiseen arkeen vai työttömän arkeen, jännä nähdä miten tässä käy.
Anyway. Ollaan Rympylän kanssa eletty juurikin sitä tylsän harmaata arkea; nukuttu yhdessä vierashuoneessa ihan urakalla (varmaankin enemmän kuin mitä laki sallii, damn you talvi ja talven pimeys!), lenkkeilty peilikirkkailla teillä pelko pyllyssä, kirottu sateisia kurakelejä, haukuttu ja ulvottu aidalla + hämyhaukuttu jonkun lähellä olevan koiruuden kanssa, riekuttu Serpan kanssa ja oltu siellä myös yökylässä, nuuskuteltu naapurin Jenny-penneliä ja sitä rataa. Ajettu mamma hulluudenpartaalle, jep, sitäkin on tehty.
---
Paljon on tapahtunut, siis. Joulukin oli, ja meni. Tänä vuonna oltiin Nummelassa, kuten 2011, Rymyn ekana jouluna. Sillä poikkeuksella, ettei meidän tarvinnut koko ajan hätyyttää Rymyä pois tätini perheen koiran luota toista härkkimästä - tänä vuonna Rymy otti varsin lungisti, keskittyi enemmänkin ankaraan kerjäämiseen ja/tai löhöilyyn, ja Romeokin uskalsi tehdä sen takia lähempää tuttavuutta. Leikkimään arvonsa tunteva koiravanhus ei alentunut, tietenkään, mutta muutamaan otteeseen uskalsi laittaa itsensä lattialla kuorsaavan Rympylän viereen. Melkoisen hellyyttävä näky, kun toinen ensin raahasi itsensä paikalle pöydän alta, ihan hipihiljaa ryömien, ettei Rymy vaan herää :D
Alemmassa kuvassa onkin sitten Rymyn joululahja, joka tilattiin ikään kuin matkapediksi, ja tiukoille tuo saapuminen menikin - haettiin se postista 23.12 juuri ennen kuin lähdettiin illalla ysin maissa ajelemaan Nummelaan päin. Onneksi peti tosiaan ehti tulla ja saatiin se mukaan mummilaan, koska tyytyväisenä poitsu nukkui siinä yönsä. Peti on ollut kovassa käytössä muutenkin, on suorastaan outoa olla sohvalla ilman koiraa.
---
Toinen "merkittävä" asia on varmaankin se, että Rymy on laihtunut! Nyt poitsu painaa n. 12,7kg, kun joskus aikaisemminmamman lihapulla Rymy painoi yli 15kg. Edistystä, sanoisin.
Kynsiä ollaan kanssa pyritty ahkerasti leikkaamaan, edelleen, mutta koska se pentuaikana oli niin saamarin vaikeaa (oma moka), niin nyt niiden lyhyenä pitäminen ei luonnollisesti meinaa onnistua millään - tuo perhanan ydin ei tahdo vetäytyä ollenkaan, huoh.
Naapurin saksanpystykorvaa, Jennyä, joka matkusti kyseisellä hetkellä rattaissa, käytiin tänään moikkaamassa ilman ärinää, murinaa ja hullunkiiltoa silmissä - joten siinäkin tosiaan edistytään. Ne on näitä koiranomistajan arkisia iloja, joita koiraton ihminen ei tod näk millään pysty ymmärtämään... :)
--
Serpan emäntä kiinnitti muuten huomiota siihen, että Rympän toinen silmä on sameampi kuin toinen. Itse kiinnitin tähän huomiota jo pentuaikana, mutta tottapuhuen unohdin asian kokonaan. Seuraavaksi varmaankin alankin sitten selvittämään, onko meillä syytä huoleen, vai onko tuo vaan yksi tuollainen yksilöllinen piirre...
Täytyy nyt varmaan ihan oikeasti harkita sitä parempaa kameraa, tympii jo pelkästään tuo kännykkäni kuvien laatu. Jos vaikka huvittaisi postaillakin useammin, kun kuvista saisi jopa jotain selvää, ahem...
---
Paljon on tapahtunut, siis. Joulukin oli, ja meni. Tänä vuonna oltiin Nummelassa, kuten 2011, Rymyn ekana jouluna. Sillä poikkeuksella, ettei meidän tarvinnut koko ajan hätyyttää Rymyä pois tätini perheen koiran luota toista härkkimästä - tänä vuonna Rymy otti varsin lungisti, keskittyi enemmänkin ankaraan kerjäämiseen ja/tai löhöilyyn, ja Romeokin uskalsi tehdä sen takia lähempää tuttavuutta. Leikkimään arvonsa tunteva koiravanhus ei alentunut, tietenkään, mutta muutamaan otteeseen uskalsi laittaa itsensä lattialla kuorsaavan Rympylän viereen. Melkoisen hellyyttävä näky, kun toinen ensin raahasi itsensä paikalle pöydän alta, ihan hipihiljaa ryömien, ettei Rymy vaan herää :D
Alemmassa kuvassa onkin sitten Rymyn joululahja, joka tilattiin ikään kuin matkapediksi, ja tiukoille tuo saapuminen menikin - haettiin se postista 23.12 juuri ennen kuin lähdettiin illalla ysin maissa ajelemaan Nummelaan päin. Onneksi peti tosiaan ehti tulla ja saatiin se mukaan mummilaan, koska tyytyväisenä poitsu nukkui siinä yönsä. Peti on ollut kovassa käytössä muutenkin, on suorastaan outoa olla sohvalla ilman koiraa.
---
Toinen "merkittävä" asia on varmaankin se, että Rymy on laihtunut! Nyt poitsu painaa n. 12,7kg, kun joskus aikaisemmin
Kynsiä ollaan kanssa pyritty ahkerasti leikkaamaan, edelleen, mutta koska se pentuaikana oli niin saamarin vaikeaa (oma moka), niin nyt niiden lyhyenä pitäminen ei luonnollisesti meinaa onnistua millään - tuo perhanan ydin ei tahdo vetäytyä ollenkaan, huoh.
Naapurin saksanpystykorvaa, Jennyä, joka matkusti kyseisellä hetkellä rattaissa, käytiin tänään moikkaamassa ilman ärinää, murinaa ja hullunkiiltoa silmissä - joten siinäkin tosiaan edistytään. Ne on näitä koiranomistajan arkisia iloja, joita koiraton ihminen ei tod näk millään pysty ymmärtämään... :)
--
Serpan emäntä kiinnitti muuten huomiota siihen, että Rympän toinen silmä on sameampi kuin toinen. Itse kiinnitin tähän huomiota jo pentuaikana, mutta tottapuhuen unohdin asian kokonaan. Seuraavaksi varmaankin alankin sitten selvittämään, onko meillä syytä huoleen, vai onko tuo vaan yksi tuollainen yksilöllinen piirre...
Täytyy nyt varmaan ihan oikeasti harkita sitä parempaa kameraa, tympii jo pelkästään tuo kännykkäni kuvien laatu. Jos vaikka huvittaisi postaillakin useammin, kun kuvista saisi jopa jotain selvää, ahem...
