serppailua, geokätköilyä ja mökkeilyä

Möö! Ei ole paljoa tullut kännykkää ulkoilutettua, saati sitten mitään kameraa... mutta muutaman jutun ajattelin kuitenkin tulla teidän kanssanne jakamaan, vaikkei kuvatodisteita kovin montaa olekaan... anyway. Ollaan nautittu lämmöstä ja siitä, että H on vielä hetken aikaa kotona meidän kanssa, ennen kuin palataan opisto-rytmiin ja rutiiniin. Tai no, onhan H käynyt töissä Lahdessa asti, mutta aina vuoron jälkeen on se pari vapaata, mikä on ollut aika jees.

Ensinnäkin, Sera kävi meillä tässä jokunen aika sitten yökylässä - minä olin henkisesti valmistautunut valvomaan koko yön vinkuvan koiran kanssa, mutta niinhän siinä kävi, että illalla mentiin nukkumaan ja aamulla herättiin... en tiedä nukkuiko Sera pedissään meidän sänkymme vieressä vai olohuoneessa Rymyn pedissä, tai edes että nukkuiko neiti ollenkaan, mutta mitään itkuvinkushow:ta ei kuultu eikä nähty, toisin kuin oletin. Yökyläilyn jälkeen Serppa tuli yhtenä päivänä vähän leikkimään Rympylän kanssa ja tuntui, että silläkin kertaa neiti rentoutui paljon nopeammin kuin koskaan ennen. Kyllä me ollaan sitkeästi tuon korvaeläimen kanssa "töitä" tehtykin, vaikkei meidän koiramme olekaan, ja on oikeasti todella ihanaa huomata kuinka se luottamus meihin kasvaa ja kuinka joka kerta otetaan yksi tai kaksi edistysaskelta; ei sitä fiilistä oikein pysty edes sanoin kuvaamaan, on se vaan jotain niin hienoa ja spesiaalia. Mainio neitikoira tuo mun lainarakkauspakkaus♡

Toiseksi, pientä irtiottoa arjesta! Lähdettiin lauantain työvuoroni jälkeen ajelemaan kohti Nummelaa eli käytiin moikkaamassa äitini vanhempia; innostuttiin etsimään sieltä lähimetiköstä muutama geokätkö mummin ja pappan kanssa. Hauskaa oli, ja parasta oli tietenkin se, että Rymy sai harrastaa meidän mukana! Vielä kun se osaisi nuuskia nuo kätköt esiin, niin se vasta olisikin jotain, haha! Geokätköjen sijaan Rymy keskittyi lähinnä syömään mustikoita suoraan pensaasta :D

Etsinnän jälkeen lähdettiin vielä uimaan joskus ysin jälkeen ja Rymy jäi siksi aikaa yksin mummilaan, ekaa kertaa ikinä - vähän se siellä haukkui ja vinkui kun ovi meni kiinni, ehkä koska meikäläinen kirkaisi aika kovaa syystä että joku hirmuinen öttimönkiäinen yritti tehdä lähempää tuttavuutta ja Rymy varmaankin luuli, että mulla oli joku hätä... Eli mun syy :P Mutta nätisti se siellä oli ollut ja kovasti ilahtui kun takaisin vähän ajan päästä tultiin :) Seuraavan aamuna käytiin taas uimassa lenkin jälkeen ja siellä se Rymy nätisti lepäili sen aikaa! En tiedä oliko edes sohvalla käynyt, mummilassa kun sinne ei ole mitään asiaa. Sunnuntaina käytiin ilman koiraa siskoni synttäreillä (en voi käsittää, että mun nuorin siskoni on jo 14! Vastahan sen syntyi!) - mummi ja pappa tulivat perässä Rymyn kanssa, joka oli osannut käyttäytyä oikein hienosti ja mallikkaasti niin heillä kuin matkallakin. He nappasivat meidän kyytiin, koska --->

Kolmanneksi, tehtiin myös ennen kotimatkaa muutaman tunnin visiitti kummivanhempieni mökille kera Rympylän ja isovanhempieni. Keli oli mitä mainion, uitiin ja saunottiin ja syötiin ja mikä parasta; Rymy tulee aivan loistavasti toimeen kummieni koiran, Romeon, kanssa - meidän eka yhteinen joulummehan meni kutakuinkin niin, että Rymy härkki pentumaisella innolla Romeota ihan koko ajan ja Romeon mielestä se roikkuva pentu oli pelkästään törkeän ärsyttävä, VIEKÄÄ SE POIS HETI! Nyt kun Rymy on selkeästi rauhoittunut, eikä oikeastaan sen kummemmin yritä edes saada Romeota kanssaan leikkimään (ellei niitä paria "LEIKI MUN KAAA!" -spurttia lasketa), niin se olikin Romeo, joka aina pisti itsensä Rymyn viereen makoilemaan tai kävi salavaivihkaa nuuskuttamassa takamusta, hih. Muutoin mökkireissu meni loistavasti, Rymykin jaksoi hyvin kuumassa autossa matkustaa, mutta pieni aksidentti kävi, kuinkas muutenkaan; Rymy juoksi yhdet portaat liian reippaasti ylös ja vissiinkin kaatui mahalleen ylätasanteelle, tuli nääs ilkeä vekki jalkaan, jota me sitten illalla kotona puhdistettiin. Me olimme juuri silloin H:n kanssa siis saunassa, eikä Rymy voinut käsittää, eikä hyväksyä, että me saunottiin ILMAN sitä, joten sillä oli vähän väliä kiire oven taakse vinkumaan.... ei viitsitty niin lämpimällä kelillä ottaa poitsua rantasaunaan, kun oli läkähdyttävän kuuma muutoinkin ja Rymy on niin surkea juomaan raikasta vettä... seisonut ja likainen vesi, se on nannaa! Meidän "poissaolomme" pisti Rympylän pasmat hitusen sekaisin, eikä se oikein meinannut hämmentyneenä uskoa ketään, vaikka namien kanssa yrittivät porukalla saada Rymyn pois saunan luota vinkumasta. Kotimatkan Rymy sitten nukkuikin kuin raato ja raato tuo otus oli vielä tänäänkin.. saattoi tosin johtua kelistäkin, on meinaan ihan pikkasen ollut lämmintä... mut en valita!

Aamulla lähdin töihin aikaisin ilman lenkkiä, eikä me käyty missään illallakaan, ja silti Rympylä on lähinnä nukkunut koko päivän - rankkaa tuo matkustaminen :)

Sellaista siis kuuluu meidän elämään, mukavasti on mennyt, ilman mitään sen suurempia ongelmia. Vaikka pennut ovatkin lutuisia ja ah niin ihania, kyllä mä olen tietyllä tapaa todella odottanut tätä asteen verran rauhallisempaa ja ns viisaampaa koiraa, jonka kanssa voi välillä ihan vaan relata, ja jonka käyttäytymistä osaa hieman ennakoida. Paljon on itsellä vielä opittavaa, mut kyl tää tästä, kuulkaas.

♡ serpan siukkulikka ♡

Tässä jokunen aika sitten Serpan emäntä sanoi menevänsä "katsomaan" koiranpentuja Seran kasvattajan luokse ja minä jo silloin taisin puolileikillä heittää, että niinpähän se sieltä palaa kotiin koiran kanssa - ja ehkäpä se Seran emännän ilme mulle vähän siinä vaiheessa vihjasikin moista, sain meinaan sen verran veikeän piilohymyn vastalahjaksi. Sen takia en nyt oikeastaan ihan hirveästi yllättynyt, kun tiistaina kännykkääni saapui tekstiviestinä kuva koiranpennusta. Sen sijaan koiran turkin puuttuminen kyllä yllätti; onhan Serakin perunkarvaton, mutta karvallinen versio ja niin on tuo nainen minulle vannonut ja väittänyt, ettei mitään rumaa nahkakoiraa ota - IKINÄ. No kuinkas sitten kävikään..?

Niinpä niin, näinhän siinä kävi -- siinä se niiden rääpäle kuulkaas on, nimeltänsä Myyti. Melkein tekisi mieli olla vähän katkera, ettei rouvaihminen minullekaan sanonut mitään, mutta eipä tuo asiasta huudellut edes kotona, hah. Meidänhän oli ihan pakko lähteä miehen ja Rympylän kanssa heti visiitille, ikääkin kun rohkealla pentusella on jo se yli 10 viikkoa. Ja tosi hienosti meni ensitreffit, ai että! Kyllä olin taas niin ylpeä tuosta meidän pojasta, joka osasi käyttäytyä tosi hienosti ♡ Tottakai välillä meinasi vähän riehututtaa, mutta parit juoksukiepit Seran kanssa pihalla rauhoittivat tilannetta kummasti. Rymy ei ole kauheasti ollut pentujen kanssa tekemisissä, joten se ei myöskään osaa säädellä voimiaan leikkitilanteissa ihan niin miten toivoisin ja pojalla muutenkin noi leikit meinaavat välillä olla aika hurjia, mutta tosi mallikkaasti sujui! Niin, ja kyllä mä vähän luulen, että kohta tämä neiti tulee pyyhkimään meidän lapsella lattioita ihan mennen tullen - siskopuoli taitaa jo nyt pomottaa sujuvasti Serpulaa, saas nähdä milloin laps yrittää laumanjohtajaksi laumanjohtajan paikalle ;D Jään innolla ja suurella mielenkiinnolla seuraamaan tilannetta, ahahha :D Serpasta on tullut jo vähän mun rakkauspakkaus, mutta kyllä mä luulen, että tämäkin elukka tulee olemaan aika rakas... koska siis, hei haloo, kattokaa nyt tota tukkaa!

hiekkakuopilla feat nipsut vol 3

Oikeasti tuossa otsikossa pitäisi varmaankin lukea "hiekkakuopilla kera kahden whippetin + yhden kengurun" - ainakin mulle tuli vähän sellainen olo näitä kuvia muokatessani, ahem... Nipsut lähtivät kohti omaa kotiaan jo ikuisuus sitten (siltä se ainakin tuntuu, nyyh), joten tällä erää tämä on tod näk viimeinen kuvasatsi. Tällä kertaa ei perinteisiä pihakuvia ole ollenkaan, oli sen verran ankeat kelit, ettei sakkia paljon takapiha kiinnostanut - ja tajusinpa juuri, että munhan oli tarkoitus pyytää Sanna ottamaan mun otuksestani taas uusi posetuskuva, synttärit kun ovat ensi kuussa... mutta niin, tottahan toki mä unohdin. No anyway. Kiitokset kuvista kuuluvat taas kerran Sannalle! Ette muuten arvaa! Meidän lähipiiriin on tulla tupsahtanut uusi koiravauva; tästä ihanasta ylläriotuksesta ehkäpä lisää ensi postauksessa ;)