tiistai 3. joulukuuta 2013

uudet tuulet

Moiks! Meilläpäs puhalteleekin uudet tuulet, osaattekos arvata mistä on kyse? Facesivustoa seuranneet ovatkin ehkä boganneet, että Rymyllä on nykyään lupa tulla sänkyyn - muttei minun ja H:n sänkyyn, siinä jutun juju! Rymyhän on aina saanut nukkua kummitätsyn vieressä tämän ollessa meillä vieraana. Sen hetken kun sisko asui kattomme alla, Rymyllä ei ollut lupaa mennä yhteenkään taloutemme sänkyyn, mutta nyt olen tehnyt toisenlaisen päätöksen, ja osittain ihan itseni takia. Sisko kun oli yökylässä tossa jokunen aika sitten, Rymy nukkui tyytyväisenä koko yön siskon kanssa uudistetussa vierashuoneessa.

Tää postaus luokitellaan varmaan osittain hovinarrin täydellisiin höpinöihin, koska kerron pari faktaa itsestäni: ensinnäkin, mä olen hirveän huono nukkumaan ja olen tosiaan kärsinyt univaikeuksista niin kauan kuin muistan. Käyn kierroksilla, en pysty rauhoittumaan, selkä on kipeä, janottaa, pissahätä, kuuma, kylmä, stressaa, unohdinko jotain, jäikö hella päälle jaaaa sit kaikki uusiksi ja sitä rataa. Toiseksi, mulla on ihan oikeasti aivan järkyttävän vilkas mielikuvitus ja nyt kun H on viikot poissa, mä näen ympärilläni jos jonkinlaista ötökkää, käyn läpi kauhuskenaarioita kuin mikäkin neuroottinen hullu, enkä saa nukutuksi kun joka toinen minuutti pitää avata silmä ja tarkistaa, että kaikki on OK. Tiedän olevani ihan hassu, mutta yöllä siinä unen ja todellisuuden rajamailla se tieto ei muuta mitään, kun en sitä tajua, tai muista.

No, nyt meillä on siis vierashuoneessa ihan oikea sänky ilmapatjan sijaan ja sinne Rymyllä on lupa mennä, jos vaan huoneen ovi on auki. Alkuun epäilin tämän aiheuttavan pientä hämmennystä, mutta ei - ei Rymy ole yrittänyt meidän sänkyyn ollenkaan, kerran tai kaksi on siinä vieressä seissyt ja katsellut ja ihmetellyt, mutta aina on mennyt pyynnöstä omaan petiinsä. Kerran on tainnut nukkua osan yöstä yksin vierashuoneessa kun jätettiin mielenkiinnosta ovi auki - sieltä se löytyi aamulla, sievästi päiväpeiton päältä.

Meidän oma sänky on mun mielestä tosi huono, paikat kipeytyy ja heräilen monta kertaa yöllä, oli H kotona tai ei (enkä muutenkaan tykkää nukkua kenenkään vieressä, tahdon kaiken tilan... hetken mietin, että siirtäisin vierassängyn meidän makkariin, mutta sittenkin mieluummin näin päin - nyt minä pääsen aina kipittämään sinne keskellä yötä, jos ei uni tule, H kun pystyy nukkumaan ihan missä vain, ihan koska tahansa). Nyt kun H on Kuopiossa, olen mennyt iltaisin nukkumaan suoraan vierashuoneeseen ja voi juma miten ihanaa on nukkua kuusikin tuntia putkeen ja herätä vasta kellonsoittoon! Kun on tottunut nukkumaan tunnin jaksoissa, se tuntuu lähestulkoon taivaalliselta, eikä sitä varmaan voi toinen käsittää, ellei ole joskus ollut samassa tilanteessa.

Tänään heräsin aamulla täsmälleen samasta asennosta, kuin mihin muistan illalla paneutuneeni; Rymyn pääkin oli edelleen tyynyllä oman pääni vieressä, melko hyvä fiilis tuli kun silmäni avasin <3 On jotenkin tosi ihana käpertyä Rymppä kainalossa nukkumaan, nytkin jo melkein odotan sitä hetkeä kun saan kömpiä tuonne petiin, ai että. Ei muuten paina enää siinä vaiheessa huolet eikä murheet, eikä yhtään edes pelota, Rymy on kärppänä pää pystyssä jos pihalta kuuluu jotain ääntä. Vahtii vissiin ettei tuo naapurin kavapallopentu,  jota ollaan käyty nuuskuttamassa, pääse yllättämään.

Jännä miten tuo ihmismieli toimii, eilenkin ihan kokeilun vuoksi katsoin vielä illalla suosikkiani, tai kuten H sanoisi, örinäohjelmaa (the Walking Dead, tietty!) - olen tosi monena iltana vältellyt katsomasta mitään YHTÄÄN jännempää, ihan vain etten sitten näe Stargåte Atlantiksen wraith-ukkoja juoksemassa meidän käytävällä, öö. Taidan kuitenkin kohta mennä sänkyyn läppärin kanssa ja katsoa juurikin jotain ihanan jänskää ja aivoja kutkuttavaa, ne kun nyt vaan sattuvat olemaan lemppareitani!

Niin, ja hei. Rymyhän on tottunut siskon kanssa nukkumaan ikään kuin tämän jalkojen välissä tai päällä, koska sisko ei vaan osaa sanoa EI tuolle otukselle, ei senkään vertaa mitä minä - ekat yöt taisteltiin pientä valtataistelua, kun minä en sillä tavoin suostu nukkumaan ja nyt Rymy meneekin aina valmiiksi seinän viereen ja usein pistää vielä päänsä, tai ahem, pyllynsä, yhdelle meidän kolmesta tyynystämme ja sit on hyvä :D Aamuisin saattaa tulla jalkoihini hetkeksi, kun on ensin maannut vähän aikaa vatsani päällä ja nuollut naaman unihiekasta puhtaaksi, mutta noin muutoin poitsu on kyllä ymmärtänyt, että mamma määrää. Ainakaan vielä en ole kärsinyt allergiasta yhtään sen enempää, vaikka ollaankin nukuttu nenut vastakkain ja hyvä niin. Ekoina iltoina Rymy sai muuten aina ihan hirveät siepit, kun sai luvan tulla sänkyyn - voi sitä kiehnaamisen määrää, kun toinen ei voinut uskoa sitä todeksi: "SIIS SAANKO MÄ MAMMA IHAN OIKEASTI OLLA TÄÄLLÄ SÄNGYSSÄ SUN KANSSA, VOI JUMMIJAMMI!" ... Niin, että tiedoks vaan Sannalle, et ens kerralla ku tuut kylään, niin sulla on tod näk siellä Jymyn ja Tigin lisäksi myös Rymy tilaa viemässä, MWUAHAHAHA

Mut en mä kyllä siltikään ymmärrä teitä, jotka nukutte kera puoliskon + koirien, monikossa. Miten ihmeessä te oikein mahdutte sinne, kun mun mielestä jo pelkästään se puolisko vie ihan liikaa tilaa, ja koirakin joskus?! Mä en KÄSITÄ :DD (<-Huomatkaa, miten mulla AINA hymiö korvaa pisteen, hmm.)

Sit vielä... kattokaa nyt kuinka onnellinen toinen on... paitsi silloin kun tietää, että kuvaan. Awws!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti