Tänään, eli siis torstaina, päästiin (vihdoinkin!) nuuskuttamaan siskon pientä penneliä, joka täälläkin jo ehti vilahtaa, ja voi että ♡__♡ Sen verran ahkerasti muuten nuuskutin varastoon, että kotimatkan kärsin vuotavasta nenästä, mutta oli se niiiiin allergiaoireiden arvoista, nih. Onneksi suihkussa käynti korjasi kyseisen ongelman vaivatta - en todellakaan malta odottaa, koska päästään näkemään lapsonen uudestaan tai iiks, koskahan me saataisin vauva hoitoon! Mä tahdontahdontahdon!
Kuvien laatu ei tällä erää päätä huimaa, vaikka sisko ne (kuolevalla?) järkkärillään ottikin, mutta ehkä niistä välittyy se ihana pentufiilis ja rento meininki. Meillä oli tosi hauska ilta, toivottavasti myös kämpän asukeilla! Taas muistui mieleen kuinka kivaa olisi, jos asuttaisiin lähempänä toisiamme; voisi aina halutessaan piipahtaa ihan vaikka kahville, tai hetkeksi hengaamaan, mutta onneksi ajomatkakin on vain tunnin pituinen - voisihan se toki olla paljon pidempikin.
Kuten sanottu, hauskaa oli, ja mikä parasta, sain nauraa ja unohtaa näin tänään alkaneen minilomani kunniaksi kaiken stressin ja kaikki huolenpoikaset. Tänään opittiin mm. se, että pentuwhippetin pukemiseen tarvitaan vähintään kolme, ellei jopa neljä ihmistä, sekä se, ettei vauvahiipottimet yhtään tykkää myöskään kävellä niiden vaivalla ylle tungettujen vaatteiden kera... Hih.
Rymy oli alkuunsa vähän ihmeissään, miten tänne kummitätsyn luokse on tollainen riiviö ilmestynyt?! mutta alkujärkytyksen jälkeen oltiin melkein kuin olisi tunnettu aina. Ei sillä, että olisin epäillyt mitään muuta, kyllähän minä kuitenkin koiraani jonkunverran tunnen. Välillä sai toki toppuutella Rympän leikkejä kierrosten noustessa, mutta aika hyvin tuo penneli itsekin osasi Rymyä tarpeen vaatiessa komentaa. Näen jo silmissäni miltä näiden kahden arvojärjestys tulevaisuudessa näyttää, ahem. Rymy taisi väsyä ennen pentua, ja suuri osa ajasta vietettiinkin sohvalla köllötellen. Ne olikin niitä ainoita hetkiä, kun kamera edes jotenkuten pysyi näiden kahden perässä...
On muuten sellainen mainio vekkulipentu kyseessä, että saa siskoni avokkinsa kera olla aika tarkkoina, etteivät joudu tassun alle! Tämä poitsu tulee kuulkaas keksimään vielä vaikka ja mitä, sanokaa minun sanoneen.
Ai niin, loppuun vielä pieni ajatelmanhajatelma. Tuossa tunnisteita valitessani tajusin nimittäin yhden jutun: aikansa kutakin, kirjaimellisesti. Vanhassa blogissa yksi tunniste oli nääs "feat kummitätsy" koska siukku oli niin suuri osa arkeamme (ja tulee tietenkin tavallaan aina olemaan!), mutta täällä uudessa blogissa tunniste, jonka alta kummitätsyn kuulumisia voi seurailla, on luonnollisesti feat luca the lanttu - joskin harkitsen vakavasti tuon vaihtamista muotoon tätin lakkauzpakkauz - ja kyllä, btw, olen täysin tietoinen siitä, että "tätin" pitäisi olla muodossa "tädin", mutta kun tää rääpäle nyt vaan on täTin lakkauzpakkauz ja that's that.
Ja vielä bonus, joka tuo hymyn huulilleni: jokainen tulkitkoon miten tahtoo, mutta meikäläisen mielestä Luca on selkeästi tottunut isukkinsa menoon ja meininkiin. Mä voin kuulla pennun sanovan Rymylle, että joo, toi on se mun iskä, siitä ei kannata välittää, se on vaan välillä tollanen hassu ♡ - Tässä vaiheessa Rymy vanhempana tietenkin toteaa pennulle jotta kuulehan laps, mää oon tuntenut sun isukin kauemmin kuin sää, kyllä mää niinku tiiän jo kuinka höppänä se osaa olla. Sä et oo vielä nähnyt ees puoliakaan, usko vaan huvikseks. Mun iskä on välillä ihan samanlainen, tää on joku ihmismiesten juttu, mää tiedän.
Niin. Mä en epäile hetkeäkään, etteikö näistä kahdesta tulisi totitotitoti hyviä ystiksiä ajan myötä. Pojat muuten yhdistivät voimansa jo facessa, eli jos Lucan tekemiset kiinnostaa jotakuta niin ei muuta kuin nokka kohti WHIPTAILED -sivustoa. Tuumattiin Rympylän kanssa, että on aika epistä kun pennelillä ei ole omaa facea, blogia tai instaa yms, joten otettiin serkkupoitsu meidän sivuston vierailevaksi tähdeksi, eli siellä kummitätsy päivittelee heidän kuulumisiaan jos ja kun ehtii ja kerkee.
Mutta joo; ihanaa, että Rymyllä on vihdoinkin whippet, vaikkei ihan täysin oma sanan varsinaisessa merkityksessä olekaan. Ihan vähän vaan ;)
Ps. Kyllä, Rymyn kynnet ovat ihan hävyttömän pitkät, kun unohdettiin tänään lenkin jälkeen ne leikata. Huomenna, huomenna!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti