maanantai 16. maaliskuuta 2015

♡ lucallinen viikonloppu ♡

Seuraa blogiani Bloglovinin avulla

----

Meidän viikonloppu vierähti melko pentumaisissa tunnelmissa, kun Rympylän kummitätsy, eli minun siskoni, tuli perjantaina pariksi päiväksi kylään ja mukana oli tietenkin tätin lakkauzpakkauz aka Luca. Bussimatkassa tännepäin oli kaikki katastrofin alkuaineet mukana, tavalla tai toisella: Luca oli kuulemma rauhaton, oksensi ja tietenkin myös kaasutteli kanssamatkustajat lähes hengiltä, mutta antaumuksella riehutun viikonlopun jälkeen, kotimatka oli onneksi mennyt uinuessa. Ei ole helppoa, kun kaikki on uutta ja ihmeellistä.

Rymyn ja Lucan yhteistä meininkiä oli todella hauska seurata - hyvin tulivat koirat juttuun, nou problems there, mutta toki Rymystä pentu oli hetkittäin ärsyttävän innokas ja Lucasta Rymy taas oli hurjan mielenkiintoinen, tietenkin. Välillä Lucan riehumista ja Rympylän korvissa/kaulassa roikkumista piti rajoittaa, mutta useimmiten annettiin kyllä Rymyn kertoa oma mielipiteensä ihan itse. Olen kyllä aika ylpeä tuosta mun omasta koirastani ja sen pitkästä kärsivällisyydestä ja rauhallisuudesta, turhaan Rymy ei Lucaa nimittäin kauhiasti kommennellut, mitä nyt välillä oli sitä mieltä, että Luca voisi antaa tilaa ja poistua hänen pedistään. Aina silloin tällöin Rymy meinasi hitusen liian rajusti leikittää Lucaa, mutta onneksi pentu ymmärsi aina hakeutua turvaan meidän luokse ja/tai jonnekin, minne Rymy ei mahtunut :D

Sunnuntaina yhteinen sävel alkoikin olla jo aika selvä ja meno oli muutenkin paljon seesteisempää, tietyllä tapaa. Lucalla on tottakai vielä tuo koirakieli vähän hakusessa ja pari kertaa Rymy ojensikin Lucaa ihan kunnolla; pentu nimittäin sohvalla käveli ihan kirjaimellisesti nukkuvan kaverinsa päältä ja siitähän Rymy ei tykännyt yhtään, vaan ilmoitti hyvin kovaäänisesti mielipiteensä moisesta. Sunnuntaina viesti tosiaan alkoi menemään perille ja huomasi selvästi, ettei Lucakaan enää automaattisesti kävellyt yli vaan yritti sensijaan etsiä vaihtoehtoista reittiä tai mennä mahdollisimman varovasti toisesta ohi. Kaikkea tuo pieni riiviö yritti suullaan tutkia, parit pissavahingot ja kakkavahingotkin saatiin aikaan, mutta lähinnä ekana yönä/päivänä. Voi pientä ♡. Onneksi oli jo sen verran lämmintä, että Rymykin viihtyi entistä pidempiä pätkiä takapihalla, ja Luca samaten.

Lauantaina käytiin moikkaamassa Seraa&Myytiä. Seraa kiinnosti arasta luonteestaan huolimatta pentu ihan vietävästi, mutta Myyti the Natsi oli sitä mieltä, että moinen pentu olisi saanut luvan jättää tulematta hänen tontilleen, perskules :D Neidillä oli juuri vähän aikaa sitten ensimmäiset juoksunsa, joten kaipa tuo teini nyt luulee olevansa aikuinen ja kokee olevansa aivan liian vanha pentumaisiin juttuihin, haha. Tai sitten tuo melkein kaksi kertaa Myytin kokoinen, täysiä päin juokseva rämäpää, tuntui vähän jännittävältä Myytiskän mielestä. Lucallahan ei vielä ole hirveästi itsesuojeluvaistoa, se tykkää kaikista ja kaikesta ihan kybällä, joten vähän saatiin välillä innokasta pentua toppuutella. Mutta koska totuus on kuitenkin se, ettei se pentu niitä käytöstapoja ja/tai koirakieltä opi muuta kuin toisilta koirilta ja kokemalla, niin ihan liikaa ei paapottu yhtään ketään eikä turhaan oltu koko ajan puuttumassa jokaiseen "keskusteluun".

Sunnuntaina käytiin siskon kanssa entisellä urheilukentällä leikkimässä ja harjoittelemassa vapaana olemista. Paljon oli jänniä hajuja ja kaikkea uutta tutkittavaa tullut esiin lumen alta, noin niinku ihan molempien koirien mielestä, mutta tosi hyvin pentu otti Rymystä mallia ja seurasi meitä. Muihin ihmisiin tai koiriin ei siellä törmätty, ja ehkä hyvä niin. Ei liikaa kerralla :)

Minä olen sitä mieltä, että sisko saisi jo tulla takaisin ja tuoda Lucan palloteltavaksi ja pussailtavaksi - Rymy kun on omasta mielestään liian vanha tiettyihin juttuihin. Oli todella mukava viikonloppu ja tuollainen irtiotto työasioista ynnä muista tuli niin tarpeeseen.  En malta odottaa koska nähdään taas!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti