pikakatsaus arkeen

Böö! 

Me ollaan eletty aika löllöä elämää lähiaikoina, itse kun olen nyt kolmatta viikkoa kipeänä ja Serpan&Myytin emäntä on ollut parisen viikkoa todella tiiviisti töissä. Kanssaeläjä on lenkittänyt koiraa ahkerasti, mutta muistaa lukuisista pyynnöistä huolimatta aika harvoin ottaa kuvia, möö. Sikälimikäli Rympylä ei rähjää takapihalla lähellä lenkkeileville koirille (tästä on muuten kehkeytynyt erittäin rasittava tapa, en tiedä miten päästäisiin eroon, kun mikään ei tunnu auttavan) tai vingu huomiota ja/tai ruokaa (kuten tuossa toisessa kuvassa tapahtuu, "minua ei-koskaan-ikinä-milloinkaan ruokita täällä, näen nälkää!"), tuo mun riiviöpentuni on muuttunut aikuiseksi koiraksi. Siis sellaiseksi, joka aika hyvin täsmää rotumääritelmänsä luonnekuvaukseen - siitä on tullut suorastaan huomaamaton. 

Tai no, tavallaan huomaamaton, ainakin verrattuna pentuaikoihin! Toki Rymyn mielestä paras unipaikka on edelleen ihan minun vieressäni/päällä/sekäettä, joten kyllä minä tuon otuksen huomaan kun en voi olla huomaamattakaan, mutta ei Rymy enää varsinaisesti vaadi meiltä kummaltakaan jatkuvasti huomiota; se osaa halutessaan ottaa harvinaisen lungisti! Nälkäisenä (tosin joskus tuntuu, että tuo on nälkäinen 2477) meikäläistä seurataan kuin hai laivaa, vessassakaan en ilman oven takaa kuuluvaa itkukonserttia saa olla, mutta noin muutoin, elämä on aika rauhallista - sisätiloissa, siis. Rymy on todella innokas tekemään kaikenlaisia tokoiluja, mutta siitä saan kiittää vain ja ainoastaan tuota herkkupepun ominaisuutta - Rymy tekee lähestulkoon mitä tahansa ruuan vuoksi :D Kuten esim. karjuu vähän aikaa pihalla lähellä olevalle koiralle ja juoksee sitten sisään namia kerjäämään "koska tuolla on mamma koira, se tarkoittaa namia!" - argh! H:n sukulaislasten kanssa Rymy on nykyään tosi nätisti ja rauhallinen, ei ole pitkään aikaan villiintynyt pomppimaan tai mitään vastaavaa, mikä sekin on tosi hieno juttu. Ihanaa, kun ei tarvitse koko ajan olla sydän syrjällään ja pelätä, että mitähän tyhmää se seuraavaksi en keksii. Sen takia Rymy on päässyt taas välillä Viherille juoksemaan, leikkimään ja ihmettelemään lasten touhuja, mistä minä olen aikas iloinen :)

Anyway, tänään Rymy pääsi vihdoinkin Serpan&Myytin luokse riekkumaan ja purkamaan energiaansa; siellä kun on tilaa juosta ja temmeltää! Mä edelleen niin kaipailen tolle otukselleni lisää koirakavereita, huoh... onneksi on ollut puhe jos vaikka Luca ja kummitätsy tulisivat meitä nyt viikonloppuna viihdyttämään ♡

Jokatapauksessa, tässä olis muutama kuva menneiltä kuukausilta :) Yllättäen otan edelleen eniten unikuvia Rymystä, jotenkin nuo sen ilmeet ja asennot jaksavat naurattaa vielä melkein neljän vuoden jälkeen, hihi. On toi mun rakkauspakkaukseni vaan niin höppänä ♡.♡

Näyttäisi vähän siltä, että kevät on kohta täällä. Siitä en osaa allergioideni takia iloita, mutta toisaalta  - sehän tarkoittaa, että kesään ei ole enää pitkä aika, jes!!!